Lehtiä, lankaa ja kommentteja - Magazines, yarn and comments

Ostin tällaisen kasan alpakkaa jo vuosi sitten tarkoituksena tehdä pusero. Mielessä oli summittainen malli, mutta ei vain ole ollut aikaa ruveta miettimään puseroa tarkemmin. Plarasinpa sitten huvikseni vanhoja lehtikasoja ja sieltä pongahti esiin pari mielenkiintoista mallia. Toisessa oli jopa "oikea" väri ja toinen oli muuten vain aikalailla sellainen kuin olin ajatellut. Kuvat ovat taas kerran surkeita, mutta ehkäpä näistä saa jonkinlaisen käsityksen.

Minulla tosiaan on varastossa vanhoja lehtiä vaikka nykyään en lehtiä ostelekaan, kun en kuitenkaan tee niistä mitään. Nämäkin mallit olivat painuneet unhoon, vaikka muistan ihailleeni kietaisumallia jo silloin aikoinaan.

I bought this kind of pile of alpaca already a year ago with the intention of knitting a sweater. I had an approximate vision of what I wanted, but never just got the time to do anything about it. I went through a pile of old magazines the other week and a couple of interesting models popped out. One of them even had the "right" colour and the other was quite similar to the vision I had originally. The pictures are lousy once more, but I hope you get some sort of idea anyhow.

I do happen to have a stash of old magazines, although I do not buy any currently, because I will not use them anyway. I had also completely forgotten these models, although I remember having admired the turquoise one already when I first saw it.

Kommentit näyttävät olleen pinnalla viime aikoina. Jo aiemman postaukseni palaute teki selväksi, että en ole ainoa, joka kaipaa kommentteja ja vuorovaikutusta. Tästä kielii myös Toimunpipon Kristan aloittama kommenttikampanja sekä viime aikoina kiertänyt kommenttimeemi. Laitan sen nyt tähän, kun olen törmäillyt siihen niin monessa paikassa, vaikka ensin ajattelin antaa olla. Pelkään, että ihmiset saavat kommenttiyliannostuksen, joten ei tarvitse kommentoida vaikka jäisikin kiinni. Kommentit ovat toki tervetulleita nyt kuten aina, mutta jos jo alkaa kyllästyttää, voit rauhassa hyppiä tämän yli.

It seems like lately people have been quite keen on comments. Already the comments I got to my earlier posting made it clear that I am not the only one who likes comments and interaction. This is witnessed by the comment campaign started by Krista in Toimunpipo as well as the current comment meme. I'll repeat the meme here, because I have been bumping into it so often, although I first thought I'd skip it. I'm afraid people are getting an overdose of comments, so feel free not to comment anything, although you get caught. Comments are, of course, welcome now as always, but if you feel fed up, feel free to skip this one.

Kiinni jäit! Koska luet tätä tekstiä, se tarkoittaa että sinun täytyy kommentoida. Kommentoi ihan mitä haluat, kunhan teet sen. Laita tämä teksti omaan blogiisi ja nappaa kaikki blogiasi lukevat.

You have been caught! Because you read this text, it means you have to leave a comment. You can write whatever you like, just that you do it. Copy this text into your own blog and catch all who read your blog.

Mitä ihmettä?! - What on earth?!

Mikä ihme tämä on? Typistetty poncho? Hovinarrin kaulus? Vastaus kuuluu, että vähän kumpaakin mutta ei ihan kumpaakaan. Tämä on nimittäin kauluri. Ponchoa tehdessäni kauluksen pehmeys sai minut ajattelemaan, että olisipa kiva jos olisi ulkonakin lämmittämässä jotain tällaista. Joten siis punainen Aino esiin ja kutomaan putkea 50 silmukalla. Kudoin reilusti pidemmäksi kuin ponchon kauluksen ja tein reunaan koristeeksi pari kierrosta virkattuja lenkkejä ponchon tapaan ja vielä lopuksi painoksi melko lyhyet ja harvahkot hapsut. En halua hapsujen lentelevän ja tarttuvan joka paikkaan. Tosin tämä saa olla viimeinen kerta kun teen Ainosta jotain hapsullista. Tämä lanka saa minut toivomaan, että voisin ottaa tulitikun esiin ja polttaa langanpäät kiinni. Muutoin kyllä tykkään Ainosta. Putkea oli ilo kutoa, kun jäljestä tulee niin sileää, pehmeää ja lämmintä. Tätä kauluria voisi muuten käyttää sisälläkin, jos haluaa pitää talvella puseroa, jossa on laaja kaula-aukko ja silti pysyä lämpimänä.

Luulin muuten olevani ainoa, joka on voinut saada ajatuksen typistää poncho, mutta ei mitään uutta auringon alla. Huomasin nimittäin, että Krista oli myöskin saanut päähänsä tehdä kaulurin ponchon mallia mukaillen. Haluan kuitenkin huomauttaa, että minä tein omani jo tammikuun lopulla, pian ponchon jälkeen, mutta Krista vasta helmikuussa, joten periaatteessa olen se alkuperäinen, vaikka en ehtinytkään esittelemään tuotostani ensin. :) Ehkä idea ei sitten olekaan niin outo, kun useampi on saanut saman ajatuksen.

What on earth is this? A trunkated poncho? Court jester's collar? The answer is bit of both but still neither of them. It's a neck warmer. While making the poncho I started thinking that it would be nice to have something so soft under the coat to keep me warm. So I dug out red Aino and started to knit a tube with 50 stiches. I made this much longer than the collar of the poncho and added a few rounds of crocheting and some much shorter and thinner fringes than in the poncho. I don't want the fringes to get all over. However, this has to be the last time I will ever make fringes out of Aino. This yarn really makes me wish I could just take a match and burn the ends. Otherwise I really do like Aino. It was a pleasure to knit the tube, it becomes so smooth and soft and warm. You could also wear this thing inside the house, if you have an open-necked blouse but wish to keep warm during the winter.

I actually thought I was the only one with the idea to knit a trunkated poncho, but there is seemingly nothing new under the sun. I recently noticed that also Krista had gotten a similar idea. However, I must notify that I made my thing already in late January, right after the poncho whereas Krista made her version only in February. Thus in principle I am the original although I did not manage to present my product first. :) Perhaps the idea is not so strange after all since someone else thought of the same.

Suoraa saumaa - Straight lines

Tämä Ikean kangas on aivan ihanaa. Olisi tehnyt mieli ostaa sitä kilometrikaupalla, mutta tyydyin näin aluksi ostamaan sen verran, että sain ommeltua makuuhuoneeseen verhot.

I just love this Ikea fabric. I felt like buying tons of it, but I settled with buying enough to sew curtains for the bedroom.

Jäännöspalasta tuli vielä pienet tyynyt näiden keltaisten kaveriksi.

There was enough leftovers to make small cushions to go with these yellow ones.

Samaa sarjaa kankaan kanssa on tämä jo aiemmin ostamani oranssi pöytäliina, joka valitattavasti näkyy vähän huonosti tässä "hieman" vuodenaikaan sopimattomassa kuvassa.

This somewhat lousy picture that is a bit off season shows a matching orange table cloth that I already bought earlier.

Ihana on myös uusi pellavainen punaruskea kangas nimeltä Ikea PS Gribby. Sen pallukat muistuttavat yhtä ihanaa Marimekon kangasta (Fokus).

I also love the reddish brownish linen fabric called Ikea PS Gribby. The circles in it remind me of a Marimekko fabric (Fokus) that I also love.

Ikeassa on muuten myös halpaa (1 €) puuvillaista ompelulankaa todella monen värisenä. Olen niitä ostellut varastoon ja nyt pitäisi löytyä sopiva väri melkein joka ompelukseen.

BTW, Ikeas has cheap (1 €) cotton thread in really many colours. I have been buying them and I think I can find a matching colour with just about any fabric.

"Whatever it is, I'm against it!"

Jostain syystä näyttää, että en mene mukaan mihinkään yhteisöllisiin hullutuksiin. Miksi?

Lankahamsterit:

Idea on kiva, mutta haluan mahdollisuuden ostaa lankaa myös helmikuussa! Ehkäpä varastoni eivät sitten ole vielä tarpeeksi täynnä... Tai sitten minussa ei ole tarpeeksi masokistin taipumuksia.

Ja onhan niitä lankoja tullut osteltua:















- Tämä ihan vain uteliaisuudesta... (97% mohairia, 3% polyesteria)
















- Nämä muut alarivin punaisille kaveriksi... (peruslanka 100% villaa)
















- Nämä muut vasemmanpuoleisimmalle kaveriksi... (100% villaa)
















- Nämä olivat alennuksessa, paitsi ylävasemmat ihanat Cocoonit... (Sandnesin Lanett, Dalegarnin Falk, Idénan Juvel ja Løve Garnin Cocoon kaikki 100% villaa mutta Sirdar Spreen puuvillalanka oli vikatikki, huomasin vasta kotona että puuvillan seassa on 40% akryyliä)
















- Nämä ostin muuten vain... (Dalegarnin Ara 100% villaa)















- Ylärivin langoista oikean puoleinen ostettu vastikään, muut viime vuoden lopulla (kaikki näistä 100% huopuvaa villaa, oikeanpuoleinen nimetön, muut Askeladen merinovillaa)

Neuleolympialaiset:

Inhoan aikatauluja! Ei ole mitään stressaavampaa kuin kutoa kädet verillä ja kirves kohotettuna, jotta jokin riepu valmistuisi määräpäivään mennessä. Huom., kokemusta on mm. joululahjoista enkä rupea tällaiseen vapaaehtoisesti ainakaan. Varsinkin, kun aina ei tosiaankaan ehdi kutoa niin paljon kuin haluaisi. Tyttö nimittäin vaatii huomiota ja töitäkin pitäisi tehdä kaikesta muusta puhumattakaan.

Fifi, Clapotis ja muut hullutukset:

No, olenhan tehnyt sen bibon, koska pidän mallista todella paljon ja tarvitsin uuden lakin. Ja vieläpä verkkoponchon olen saanut aikaan (God forbid!) koska malli oli kiva ja nopea. Eipä silti, ei Fifissä tai Clapotiksessakaan mitään vikaa ole, mutta en vain tarvitse juuri niitä juuri nyt, ei ole vielä ainakaan tullut sitä tunnetta, että haluan tuon päälleni juuri nyt. Sitä paitsi, onko kaikkien pakko tehdä kaikki mitä muutkin neulojat? Joskus vähän tuntuu, että maailmassa on vain muutaman malli ja muutama lanka, kun tuhannessa ja yhdessä neuleblogissa (Suomessa ja muualla, hmph, tämäkin eräänlaista globalisaatiota) on juuri samat jutut. Minusta on kiva lukea omaperäisiä juttuja ja kokeiluja ja samoin tehdä juttuja oman pään mukaan vaikka onnistuminen ei olekaan niin taattua. Olipa kumminkin idea ja sain toteuttaa luovuuden puuskaani ja toivottavasti ainakin opin jotain seuraavaa kertaa varten, jos ei heti kerralla onnistunut.

- Joskus 90-luvun lopulla piti kokeilla tyynyyn Clapotiksessakin käytettyä tekniikkaa: kudo ja pura silmukat. Pujottelin sitten vielä väleihin lankoja, joten raidoista tuli tavallaan kuin kangaspuilla kudotut.

Vaihdot:
Lapas, pipo, sukka ja mitä niitä onkaan, ovat sinällään kivoja. Vain kaksi asiaa tökkii. Ensinnäkin aikataulu. Pitäisi saada jotain valmiiksi ja lähetetyksi tiettyyn aikaan mennessä. Ei välttämättä onnistu ilman stressiä ja lisästressiä en kaipaa. Toisekseen, tuotoksen pitäisi olla hieno ja sitäkään en voi taata. Ehkä joskus, kun huomaan hyvissä ajoin tällaisen vaihdon olevan alkamassa ja jos luulen pystyväni tekemään jotain jonka kehtaa lähettää, voisin osallistua.

Napit:

Napit ovat periaatteessa kivoja ja nättejä ja minusta olisi kiva kokeilla suunnitella itselleni sellainen, ihan vain kokeillakseni saisinko jotain kivaa aikaa. En kuitenkaan aio tehdä tätä ja vaikka sortuisinkin kokeilemaan, en aio esitellä lopputulosta julkisesti. Vaikka juuri taisin tulla moittineeksi neulojia liiallisesta yhteisöllisyydestä, kysymyksessä on kuitenkin yhteisö jossa on mielestäni vallinnut hyvä henki. Miksi siis erotella neulojia toisistaan? Kaikki neulojat löytyvät ringistä. En halua nostaa ketään muiden ylä- tai ulkopuolelle laittamalla erityisen, pysyvän linkin. Joku aika sitten projektinani oli lukea läpi kaikki suomalaiset neuleblogit ja kirjata samalla ylös kivoja ideoita ja ohjeita. Liioittelematta lähes joka blogista (melkein kahdesta sadasta sellaisesta!) löytyi jotain kiinnostavaa. Olen siis neuleblogien kastijakoa vastaan. Tämä nappiantipatiani muuten koskee ainoastaan henkilökohtaisia nappeja. Vaihtojen, keräysten ja muiden napit sekä linkit muihin kuin yksityisille sivuille ovat ihan ok.

Keräys köyhille lapsiperheille:

Tämä on ainoa, jonka suhteen harmittaa. Tähän olisin halunnut osallistua. Keräyksen alku meni kuitenkin minulta jotenkin ohi ja sitten luulin, että on liian myöhäistä ja kun huomasin, että aikaa olisikin ollut helmikuulle, olikin jo helmikuu. Toivottavasti saan uuden mahdollisuuden osallistua. Tällainen sopii minulle, kun saa kutoa mitä haluaa järkevään tarkoitukseen eikä tarvitse olla niiin hienoakaan (vaikka kiva tietysti jos on).

Vielä yksi juttu, joka jättää minut yhteisön ulkopuolelle - kirjat ja lehdet:

En ostele. Aika hyödytöntä, sillä minulla on ideoita ilmankin. Yleensä kudon (askartelen, ompelen...) jotakin, kun joko tarvitsen tai haluan jotain, jonka uskon pystyväni tekemään. Inspiraatiota saa kauppojen tavaroista, kadulta, netistä, ystävien tekeleistä - yleensäkin kaikesta ympärillä olevasta. Ideoita on enemmän kuin ehdin toteuttaa, joten ideoiden takia en lehtiä ja kirjoja tarvitse ja valmiita malleja ei kuitenkaan ehdi tai jaksa toteuttaa. Olen joskus tilannut käsityölehtiä alunperin askarteluideoiden takia, mutta parin vuosikerran lehdistä olen toteuttanut muutaman hullun jutun. Minusta on kivan haastavaa yrittää tehdä jotakin ihan omasta päästä. Voihan tietysti hakea suuntaa-antavia ohjeita tekniikoista, silmukkamääristä jne. samantyylisten juttujen ohjeista, mutta kivointa on, kun itse suunnittelee ja toteuttaa ja huomaakin osaavansa (ja kaikkein parasta on, jos lopputulos on edes jokseenkin mukava - tosin kokeilemisesta oppii seuraavaa kertaa varten). Joskus ohje tietysti on paikallaan ja sellaisen ostin mm. norjalaisvillatakkia varten. Ja on minulla muutamia kirjojakin ja toisinaan selailen niitä huvikseni kirjastossa. Kirjoissa minua kiinnostaa eniten uusien tekniikoiden oppiminen.

Lopuksi vielä yksi juttu, nimittäin kommentit. Luen neuleblogeja säännöllisen epäsäännöllisesti, sieltä täältä summamutikassa ja usein on niin, että aihe on jo "ohi", kun luen jotain kiinnostavaa, jota voisi kommentoida. En sitten viitsi viikkoja - tai jopa kuukausia - vanhaan juttuun kommentoida, varsinkin kun moni on jo ehtinyt ennen. Kaiken kaikkiaan kommentoin siis todella harvoin. Ihan liian harvoin. Voisin ottaa tavoitteeksi kommentoida edes kerran päivässä. Itsestäni on kiva saada kommentteja, mutta niitä tulee tosi harvoin. Kunpa useampi vaivautuisi kirjoittamaan vaikka sitten vain että "eipä ollut kummoinen tekele". Tuntuu, että ihan sama mitä paulaute on, kunhan edes on jotain. Melkein mikä tahansa on parempaa kuin täydellinen hiljaisuus. Laskurin mukaan väkeä sentään käy sivuilla, mutta epäilen, että juttuni ovat niin tylsiä, ettei niitä kukaan edes lue, kunhan selaavat läpi neulesivuja ohittaen epäkiinnostavat lukematta ja kommentitta.


For some reason it seems like I am not participating in any common knitting activity. Why?

Yarn hamsters:
The idea is nice but I want to have the option of buying yarn also in February! Maybe my stash is not large enough…Or else there is not enough masochist in me.

And I certainly have bough some yarn:















- This out of mere curiosity... (97% mohair, 3% polyester)
















- The others to go with the reds... (100% wool)















- The others to go with the leftmost... (100% wool)















- These were on sale, except for the lovely Cocoons on top left... (Sandnes Lanett, Dalegarn Falk, Idéna Juvel and Løve Garn Cocoon all 100% wool but Sirdar Spree was a mistake, I only noticed at home that what I though was cotton had 40% polyacryl)
















- These I bought for no particular reason... (Dalegarn Ara 100% wool)















- The one on top right is bought recently, the others late last year (top right namess, the others Askeladen merino wool, all 100% non-super wash wool)

Knitting Olympics:
I hate schedule! There is nothing more stressful than trying to knit with bleeding hands and the sword hovering over your head in order to finish some or another piece of cloth for a specific date. N.B. I have some experience of e.g. Christmas gifts and I choose not to get into this kind of situation voluntarily. Especially since I have less time for knitting than I would like. My daughter needs attention, I should work – not to mention all the rest.

Fifi, Clapotis and other popular items:
Well, I DID make bibo because I like the model and I needed a new cap. I even made the popular poncho (God forbid!) because the model was nice and easy. Not that there’s anything wrong with either Fifi or Clapotis, but I simply don’t need them right now. As of yet I did not get the feeling I have to have them right now. In any case, does everybody need to do exactly what everybody else is doing? Sometimes I get the feeling that there are only a few models and few yarns in the world. Thousand and one knitting blogs (in Finland and elsewhere, hmph, this is like a variant of globalism) have exactly the same stuff going. I enjoy reading original stuff and finding out about experiments and I like likewise to do my own stuff in my way, although it’s far from guaranteed that I’ll succeed. At least there was an idea and a chance to be creative and hopefully I learnt something for the next time.















- During the late 90’s I tried the same technique that is used in Clapotis for this cushion – knit and let go the stitches. Then I weaved in a few colourful threads.

Exchanges:
Mittens, caps, socks and all the others are nice as such. I find only two objections. First, doing stuff under time pressure. Something should be ready and sent by a given date. Stress is perhaps unavoidable in this scenario and I really do not need more additional stress. Then there is the little thing that what ever you knit should be nice and I have no guarantees on this one either. Maybe some day when I have a good warning on a coming exchange and I get the feeling I might contribute with something nice that one can think of sending to somebody I’ll consider participating.

Buttons:
Buttons are in principal nice and cute and cuddly and I’d love to try and design one just to see if something pretty would come out of it. However, I have no intention of doing this and even if I would lapse as far as to design one, I will not display it publicly. Although I seem to be guilty of accusing knitters of excessive communal spirit I still find that we are talking about a community with a good internal spirit. Why make difference? You’ll find links to all blogs on the ring. I do not want to lift anybody above the others by adding an additional, separate and permanent link. A while back I had a project to read through all Finnish Knitting blogs and I used the opportunity to write down interesting ideas and the like. Without exaggeration I can say that there was something worth of notice in nearly every blog (and there are around 200 of them by now!). I’m against cast separation of knitters. This antipathy against buttons is by the way reserved only to personal buttons. Buttons one gets from participating in different common activities and the like are just fine by me.

Collection for children living in difficult conditions:
This is the only thing about which I have real regrets. I do wish I had participated. However, I somehow managed to miss the beginning and I thought it was too late. When I discovered that the time had been extended to February, it was already February. I hope I’ll get a new chance to participate. This kind of thing I find meaningful and one gets to knit whatever one likes and nobody judges the results so severely, so one does not have to make the most wonderful things in the world (although beauty would be a great bonus).

One more thing puts me a bit on the sideline – magazines and books:
I do not buy them. Quite useless, I have more than enough ideas without them. Usually I knit (sew, crochet, whatever) something when I either need it or when I want something that I think I can make. I find inspiration in the shops, on the street, in the net, in what my friends made – in one word from anything around me. I have more ideas that I can put in practise so I really don’t need books and magazines to get inspiration. And I really have no time or energy to use many of the models you find in books and such. I used to subscribe to a magazine but I have really used the descriptions very little. I find it nicely challenging to try something on my own. I do look for some kind of guidelines (different techniques, number of stitches etc.) in something similar I intend to make but it is at its most gratifying to be able to compose something completely on your own and even better if it turns out at least acceptable (and even if it does not you have hopefully at least learnt something for the next time). Sometimes one really needs a proper description and I e.g. bought one for the Norwegian sweater. And I do have some books and I do also read library stuff at times. What I really look in books is learning new techniques.

To finish this ranting I wish to comment one more thing, namely comments. I read knitting blogs quite randomly, if regularly, and pick one from here and another from there. Often it happens that when I read something interesting and worth commenting it is not current anymore. I don’t feel like leaving a comment to something that is weeks, if not months, old and already probably commented by many people. All in all, I leave comments seldom. Quite too seldom. I should really take the habit of commenting at least once a day. I like getting comments but I get them very seldom. I wish more people would bother to write something even if it is just to mention that what you wrote was not so nice or interesting. I get the feeling that it is not so relevant what the comment is about just that there is one. Almost anything is better than total silence. The counter on my page tells me people hit the page but I’m getting doubts that my blog is so boring that nobody really bothers to read the posts and people who land on the page just move on to the next one fast, leaving the uninteresting page without a comment.

Suikot suihkimaan - Seedles, needles

Kaksivuotias tyttäreni kutsuu puikkoja suikoiksi. En tiedä, mistä hän on moisen keksinyt. Ehkä se on lyhenne sukkapuikosta. En tosin ole varma, onko hän kuullut sanaa... Nyt olen sitten laittanut suikot, eikun puikot suihkimaan ja kokeillut tehdä 7 veljestä pienemmillä puikoilla. Kokeilin kolmosia ja auttoihan se. Suikot eivät enää lennelleet ja jälkikin on parempaa. Varmaan saisi vieläkin kiinteämmän tuloksen, jos pienentäisi suikkoja edelleen.

Tässäpä sitten tulee tähänastisia nyherryksiä 7 veljeksen sinisestä raitaversiosta, avoimet lapaset (kätevät ulkona) ja kaksi paria sukkia tyttärelleni. Kokeilin ensimmäistä kertaa tiimalasikantapäätä Ullan ohjeella ja tykkään kovasti. Nopea tehdä ja hyvännäköinen ainakin tällaisissa pienissä sukissa. Toinen, astetta isompi sukka on vielä vähän kesken.

My two-year-old daughter calls needles for "suikko" instead of the correct "puikko", hence the strange title. A while back I complained that the striped 7 veljestä is not so pleasurable to knit, the needles are flying and the result is not so nice. So I changed the needles to size 3 and there is improvement. The needles don't fly anymore and the result looks better, but I'm not yet fully convinced I like the yarn. Probably even smaller needles would further improve the situation.

Here's what I've made so far from the blue version of the yarn, topless mittens (very handy outside for little girls) and two pairs of socks for my daughter.

I tried a new type of heel for the first time in these socks and I find it works nicely on small socks like these. Finnish description in Ulla.

Fairy tales

Tehtävänanto:

Aloita illalla klo 22.30 valmistamaan tytölle karnevaaliasu seuraavaksi aamuksi sellaisesta kamasta mitä kotoa löytyy .

Lähtökohta tämä:

Task:

Start at 10.30 PM and prepare a carnival costume for your daughter for the next morning with whatever ingredients you have in the house.

You have this:

Lisäksi voidaan käyttää näitä:
Additionally you can use these:


Ensiksi näpräilet varmiiksi nämä:
First you compose these:


Seuraavaksi on vastassa tällainen kasa:
Next, you deal with this:


...ja siitä muotoutuu tällainen.
...and it turns into this.


Lopputulos on tämä:
The end result is this:


Tässä vielä lähikuva kruunusta:
Here's another, more detailed shot of the crown:

Kruunuun kului kivasti jäännöslankaa, vaaleanpunainen meni kokonaan. Jäykistin reunan ohuella metallilangalla ja laitoin helmet koristeiksi langanpäihin. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen ottaen huomioon käytettävissä olevan ajan.

Aikaa kului kaikkiaan parisen tuntia.

Olisin laittanut mukaan kuvan tytöstä koko asu päällä, jos olisin sellaisen saanut napatuksi... Joten käyttäkää mielikuvitusta. Bibedi babedi buu!

I managed to use remains of yarn for the crown, all of the pink is gone now. I made the edges of the crown stiffer with some thin metal thread and put beads to decorate the ends. I'm fairly satisfied with the result, considering the time available.

Time used about 2 hours.

I would have included a picture of my daughter dressed in the outfit, if I had managed to take one... So, use your imagination. Bibbidi Bobbidi Boo!

Jotain ihan muuta - Something completely different

Parivuotias tyttönen sai tällaisen keijukortin synttäripäivänään.

A little girl got this fairy card for her birthday.

Ystäväni saivat tänä vuonna tällaisia kortteja 14.2. Kerrankin iski inspiraatio muuhun kuin sähköiseen korttiin. Oikeastaan kai halusin kokeilla ostamaani uutta rei'ittäjää...

My friends got this kind of cards for the Valentine's this year. (In Finland the day is celebrated as the Friends' Day.) For once I was hit by an inspiration to do something else than send an e-card. I guess I wanted to try the new paper puncher...

Kuka siellä? - Who is there?

Kuka siellä?

Who is there?

Uskaltaisiko kurkistaa?

Do I dare to peek?

Tältä näyttää tyttö, jolla on keväinen kukkalakki päässä.

This is how a girl with a springtime flower cap looks like.

(Äiti sai otettua kuvia taannoin valmistuneesta kutomuksesta omistajan päällä, kun tyttö laittoi lakin itse päähän. Sen sijaan poseeraus äidin kehotuksesta ei ollut ollenkaan kiinnostavaa. Lakki on ehkä vähän iso, mutta ilmeet sitäkin iloisempia.)

Mother was allowed to take pictures where the item that was finished and presented some time back was worn by its owner, because the owner put it on herself. Posing after orders from mommy, however, was not at all interesting. The cap seems a bit large, but the girl is happy.)

Olen edelleen ollut laiska kuvaaja, enkä ole saanut esiteltyä, mitä juuri nyt on meneillään. Laskin juuri, että työn alla on viisi pienempää ja vähän suurempaa projektia, joten ei ehkä ihme, että valmistakaan ei viime aikoina ole tullut kuin nimeksi. Yritän olla kiltti tyttö ja räpsiä kuvia pikapuoliin niin näette, missä mennään.

I've been a lazy photographer, so I haven't been able to present what is going on with my knitting just now. I just counted that I have five small or a bit bigger projects going, so it may not surprise you that I haven't finished much lately. I'll try to be a good girl and take some pictures soon to show what's going on.

Helppo huivin ohje - easy scarf

Ystäväni IRL kysyi tämän huivin ohjetta, joten ajattelin kirjoittaa sen ylös tänne.

Lanka: Lanett Superwash 100% merinovillaa
(kaksinkertaisena, kulutus muistaakseni melkein 150 g)

Puikot: 6

Ohje: Luo 160 silmukkaa kaksinkertaisella langalla. Kudo aina oikein. Kudo kaikki silmukat ensimmäisellä kierroksella ja aloita sitten kaventaminen kutomalla joka puikon alussa 2. ja 3. silmukka yhteen sekä samoin joka puikon lopussa toiseksi ja kolmanneksi viimeinen silmukka yhteen. Kudo kunnes silmukat loppuvat. Tällä tavoin kaventaen huivista tulee kaulaliinamainen eli hyvin pitkä ja "matala". Jos haluat enemmän kolmiomaisen huivin, kavenna vain 1 silmukka joka puikon alussa.

Reunavirkkaus: Malli "Uusi lumi" kirjasta Mary Oljen kauneimmat käsityöt (s. 120). Virkkaa esim. 3 kierrosta seuraavaan tapaan (Mary Olkea pikkuisen mukaillen):
Kuvio on kaksiosainen ja aloitetaan pylväällä, josta virkataan vain ensimmäinen osa. Se ja koukulle jäävä osa venytetään yhteensä n. 1,5 cm:n pituiseksi. Sen viereen 2 samanlaista pylvään alkua. Koukulla on tällöin 6 yhtä pitkää pylvään alkua - lanka koukulle ja vedetään se ensin 4 silmukan läpi ja sitten jäljellä olevien. Virkataan 1 kjs ja toinen pylväsryhmä edellisen viereen. Ryhmien välissäkin on vain 1 kjs.

Lisää halutessasi hapsut.

My friend IRL asked how I made this scarf so I thought of writing it down here as well.

Yarn: Lanett Superwash 100% merino wool
(if I remember correctly the scarf takes almost 150g when knitted with double yarn)

Needles: size 6

Directions: Cast on 160 stitches with double yarn and knit one round. Then start decreasing by knitting in the beginning of each row the 2. and the 3. stitch together and in the end of each row the third last and the penultimate stitch together. Knit until there are no more stitches. Decreasing in this way results in a long and "low" scarf, if you want a more triangular scarf decrease only one stitch each round.

Crochet 3 rows around the scarf with the model "Uusi lumi", i.e. "Fresh snow" described in book Mary Oljen kauneimmat käsityöt (p. 120).
Quick translation... The pattern has two stages. Start with a treble but crochet only the first part. Stretch all the yarn you have on the hook until the loops are about 1,5 cm long. Start 2 more trebles. You have now 6 equally long beginnings. Draw yarn through the first 4 loops and then the remaining ones. Crochet 1 chain stitch and make another groups of long trebles. Also one chain stitch between each double group.

Add fringes if you like.

Kuin kukkain tuoksu inhoittaa - The flowers of odious savours sweet

Vihdoinkin sain tyttären puseron valmiiksi. Paksuhko ja karkeahko lanka halusi yksinkertaiseksi malliksi, joka on neulottu yhtenä kappaleena. Valmis pusero oli kuitenkin aika tylsän näköinen...

Finally I finished my daughter's sweater. Thickish and roughish yarn wanted to be a simple model knitted in one piece. It looked, however, rather dull...

Niinpä nämä pienet helmikukkaset tulivat koristamaan etumusta.

This is why these little pearly flowers wanted to jump out to decorate it.

Lanka: Gjestal Vestlandsgarn 100% villaa n. 100g eli 2 kerää
Puikot: 4
Malli: omasta päästä

Yarn: Gjestal Vestlandsgarn 100% wool c. 100 g/2 balls
Needles: 4
Model: my own

Sininen Aino halusi välttämättä biboksi. Lauran ihanaa ohjetta oli ilo kutoa. Koska lankaa jäi lähes puoli kerää sain ajatuksen tehdä rannekkaat samalla mallineuleella kun en ollut varma langan riittävyydestä lapasiin. Huiviinkaan lanka ei riittänyt, mutta vasta ostamani mohairlangan sininen on melkeinpä samaa sävyä kuin Aino, joten kunhan huivi valmistuu, näitä voi pitää settinä. Kutoessani heräsin huomaamaan, että pidän tosi paljon tästä Ainon värisävystä. Harmittaa, että sitä tuli ostettua vain yksi kerä.

The blue Aino wanted to be a bibo. I really enjoyed knitting Laura's lovely model. Since there was almost half a ball yarn left I came to the idea of knitting pulse warmers in same pattern since I was not sure there would be enough for mittens. There certainly was not enough yarn for a scarf but the blue in the mohair yarn I recently bought matches the blue Aino almost perfectly, so when the scarf is finished, this will be a set. While knitting I realised how much I like the blue colour and now I really regret I only bought one ball of blue Aino.

Bibo
Lanka: Novita Aino 100% villaa
Puikot: 6
Malli: ohje Lauralta. Sovelsin ohjetta vaihtamalla langan Ainoksi ja kutomalla puikoilla numero 6. Loin vain 68 silmukkaa ja koosta tuli ainakin minulle sopiva.

Bibo
Yarn: Novita Aino 100% wool
Needles: 6
Model: from Laura. I modified it by changing the yarn to Aino and knitting with needles number 6. I cast on only 68 stitches and the size was perfect for me.

Rannekkaat
Lanka: Novita Aino 100% villaa
Puikot: 7
Malli: oma sovellus bibon mallineuleesta. Silmukoita 20. Putkilon molempiin päihin virkattu nirkot.

Pulse warmers
Yarn: Novita Aino 100% wool
Needles: 7
Model: my own modification of the bibo pattern. 20 stitches. Both ends of the tube have crocheted decoration.

Huivi
Lanka: Fonty Ombelle 70% kid mohairia 25% villaa 5% polyamidia
Puikot: 6
Malli: perusmalli jossa lisätään 1 silmukka joka kierroksen alussa. Tarkemmin selitetty täällä.

Scarf
Yarn: Fonty Ombelle 70% kid mohair 25% wool 5% nylon
Needles: 6
Model: basic - add one stitch in the beginning of each row.

Näin paljon lankaa jäi jäljelle tässä esitellyistä projekteista...

This much yarn was left of these projects...

Nappailkaahan

Törmäsin tähän sattumalta ensimmäisenä jo eilen, mutta passasin sillä kertaa. Nyt kun löysin tämän toisen kerran ei auta kuin ottaa kiinni. Varsinkin, kun en ole saanut kuvia kameralta koneelle enkä siis voi vielä esitellä valmistuneita töitä.

Ohjeet:
1. Julkaise omassa blogissasi koko lista yhdessä näiden ohjeiden kanssa.
2. Lihavoi ne väitteet, jotka ovat voimassa sinun kohdallasi.
3. Lisää loppuun väite, joka pätee sinuun.
4. Seuraavan osallistujan löydät tämän kirjoituksen kommenttilaatikosta (eli siis ekana ehtinyt saa luvan vastata).

1. Punainen on lempivärini.
2. Omistan auton.
3. Minulla on kissoja.
4. Seuraan Emmerdalea.
5. Kykenen juomaan litran appelsiinimehua 15 minuutissa.
6. Sain töitä!
7. Conan O'Brien ärsyttää minua.
8. Olen aamu-uninen.
9. Rakastan suklaata ja salmiakkia.
10. Havukasvit ovat kauniita.
11. En osaa rullaluistella.
12. Näen kummallisia unia.
13. Vihreä on lempivärini.
14. Leivon usein pannukakkuja.
15. Olen laulanut karaokea.
16. Käytän julkisia liikennevälineitä.
17. En voi sietää verilettuja.
18. Pidän Kotiteollisuudesta.
19. Minulla on silmälasit.
20. Olen huulirasva-addikti.
21. Minulla on koira/koiria.
22. Haluan superhyperjättisuuren perheen.
23. Rakastan lomakkeiden täyttämistä.
24. Osallistun neuleolympialaisiin 2006.
25. Olen neulonut Fifin.
26. En osaa viheltää.
27. Olen liimannut pikaliimalla suuni (=hampaat yhteen ja kieli kitalakeen) kiinni.
28. Kohtasin aviomieheni netissä.
29. Haluaisin hypätä benji-hypyn.
30. Minulla on sinivihreät silmät.
31. Olen päättämätön.
32. Nukun vähintään kahdella peitolla.
33. Olen mieluummin kotona kuin kylässä.
34. Laulan suihkussa.
35. Minulla on iPod.
36. Seuraan useita scifi-sarjoja.
37. Olen juuttunut kielestä kiinni jäätyneeseen metalliin.
38. Minulla on tatuointi.
39. Minulla on kääpiösiili.
40. Aion pitää helmikuussa karkkilakon.
41. Olen suudellut samaa sukupuolta olevaa henkilöä kuin itse olen. (En romanttisesti kuten oletan tässä tarkoitettavan.)
42. Olen tumpelo tekniikassa.
43. Nyplään pitsiä.
44. Settlers of Catan on suosikkilautapelini.
45. Olen hurahtanut Sudokuun.
46. Nukun päiväunet joka päivä.
47. Olen vasenkätinen.
48. Tulen työskentelemään/työskentelen lapsuuden unelma-ammatissani.
49. Olen 29-vuotias.
50. Olin tänään työhaastattelussa.
51. Pidän ikkunoiden pesemisestä.
52. Minulla on vauvakuume.
53. Rakastan dekkareita.
54. En tykkää työstäni.
55. Olen kasvissyöjä.
56. Omistan yli 500 romaania. (En ole laskenut mutta paljon niitä on.)
57. Sisustan nukkekotia.
58. Matikka on kivaa!
59. Olen blogi-addikti :)
60. Pidän leipomisesta.
61. Olen raskaana.
62. Lost on suosikkisarjani.

Mukavia metsästyshetkiä...

Uusia houkutuksia - New temptations

Tällaisia herkullisia keriä mohairia ja alpakkaa tarttui mukaan tässä joku aika sitten.

This kind of delicious balls of mohair and alpaca came along with me the other time.

Kirjavasta pörrökasasta on jo tulossa jotain. Entäs muuta...Sinisestä Ainosta on kovaa kyytiä tulossa setti, tyttären pusero on vihdoin pikkuista vaille valmis. Yksi huovutusjuttu pitäisi aloittaa, pitäisi kutoa sukkia tytölle ja lapaset itselle. Etsin myös kivaa pörröhuivimallia. Eipä muuta tällä kertaa.

Multicoloured furball is already turning into something. What else... Blue Aino yarn is fast turning into a set, my daughter's sweater is nearly finished (finally). I should be starting on a felted thing, make some socks for my daughter and mittens for myself. And I'm on a lookout for a nice pattern for furry shawl. That's about it for now.

Kaikki rakastavat tätä lankaa, vai? Everybody loves this yarn, right?

Tämän raitalangan tunnistavat kaikki - mutta ovatko kaikki sitä mieltä, että sitä on kiva kutoa? Pipot pyöröpuikoilla oli ihan kiva tehdä vaikka vyötteen mukaisilla puikoilla tuli mielestäni oudon löysää jälkeä. Todelliset ongelmat alkoivat, kun aloin tehdä lapasia. Puikot lentelivät ja muutenkaan en tykännyt jäljestä. Missä siis vika, langassa vai neulojassa? Raitalangan värit ovat mielestäni omiaan lasten sukkiin ja lapasiin ja harmikseni kaapissa on odottamassa useampi kerä eri värejä. Pinkin kerän kokemusten perusteella ei inspiroi yhtään ryhtyä tappelemaan pahankuristen puikkojen kanssa. Mutta kun langat tulin hyväuskoisena ostaneeksi, ei niitä viitsisi jättää lojumaan. Pitäneekö tehdä sukkaa pyöröpuikolla ja/tai kokeilla toisen kokoisia puikkoja? Langoista meni kuitenkin maku, vaikka värit ovatkin makeita. Ja ihan oikeasti, ovatko kaikki muut tyytyväisiä raitalankaan?

Everybody in Finland recognises this striped yarn - but does everybody think it is a pleasure to knit? It was fine knitting the hats with circular needles although the result was a bit slack despite using the recommended needle size. The real problems started when I began on the mittens. The needles were flying and I was not overall satisfied with the result. So, where lies the problem, with the yarn or the knitter? I find the colours of this striped yarn are well suited for children's mittens and socks and to my annoyance I have several balls in different colours in my closet. With the experiences of the pink yarn in mind I am zero inspired to start fighting with fying needles again. However, since I bought this yarn in good faith it would be a pity to let it lie about. Do I have to use circular needles for socks or try another needle size? In any case, I have lost the taste for this yarn, despite appetising colours. And really, is everybody else so satisfied with this yarn?

Valmista kamaa - FOs

Pikainen vilkaisu viime aikoina valmistuneeseen.

A quick look at the stuff that I have finished recently.















Kaulahuivia on nyt lähemmäs pari metriä, lankaa kului lähes pari kerää.

The scarf is now nearly two meters long and took nearly two balls to make.



















Serkukset...Veljentyttärelle luvattu pipo on vihdoin valmis. Koska lankaa sen kun vain riitti, se sai kaverikseen lapaset. Huolimatta langan makeudesta piti vielä lisäsöpöistää näitä kukkasilla, osittainen inspiraatio kuuluisasta bibosta. Somistin myös aiemmin esittelemääni pipoa kukalla ja virkatulla pitsillä. (Tämä näyttää huomattavasti paremmalta mallin päässä, mutta kuvaa oli mahdotonta saada - pipo lensi kaaressa.) Mutta kyllähän pikkutyttöjen asusteet saavatkin olla söpöjä, vai mitä?

Cousins...The hat that I promised to my niece is finally finished. Because the yarn did not ever seem to end I made a pair of matching mittens. Despite the sweetness of the yarn I just had to garnish them with some flowers (partially inspired by the famous "bibo"). I also garnished the previously presented hat with a flower and some crocheted lace. (This looks much better on the model's head but it was impossible to get any picture - the hat was flying in an instant.) But accessories for small girls can take a load of sweetness, or what do you think?



















Liityn joukkoon. Tämä poncho on kirjaimellisesti yksi tuhannesta (lue tuhansista). Tämä on tarkoituksella mallia pikkuisen lyhyempi ja omaa tulkintaa tässä on muuten oranssien hapsujen yksi tummanpunainen lanka. (Ei näy hyvin kuvassa, mutta luonnossa hapsut saavat kivasti syvyyttä.) Hapsut ovat muuten mahdottomat nukkaamaan. Olen kirjaimellisesti poiminut nukkaa suustani ja valmiista ruuasta kun eksyin kerran keittiöön tämä päälläni.

I'm joining the crowd. This poncho is not one in a million but almost literally one of the million of its kind. This is meant to be slightly shorter than the model and my own twist is the single dark red thread among the orange ones in the fringes. (This can barely be deciphered in the picture but irl it adds a nice depth to the fringes.) The fringes, btw, leave a horrible amount of fluff behind. I have been picking it out of my mouth and from food after working in the kitchen once dressed in the poncho.

Apua, haaste on sitten täällä - Help, I've been challenged

Miikkuli haastoi minut listaamaan viisi omituisuutta. Luettuani muiden listoja totean ettei niitä ole. Ihmiskunta on ällistyttävän pakkoneuroottista sakkia ja se mitä itse pitää omituisena onkin ihan tavallista eli ei siis omituista ollenkaan. Totta puhuen itseltä löytyy vaikka mitä.

1. Teen listoja, kaikesta, aina, muuten stressaannun ja en saa mitään tehtyä.
2. En heitä kosmetiikkapurkkeja pois kun niistä ei enää tule mitään vaan leikkaan voidepurkit kahtia ja huuhtelen viimeiset sampoopisarat vedellä.
3. Siedän kaaosta mutta vain jos kaaoksessa on järjestys. Esimerkiksi paita voi hyvin roikkua sohvan karmilla, jos se roikkuu oikealla tavalla. Jos se roikkuu väärällä tavalla, en voi keskittyä esim. TV:n katsomiseen vaan minun pitää kohentaa paitaa ensin.
4. Pitää aina käydä vessassa ennen kuin lähtee mihinkään, ihan vain siltä varalta.
5. Jos olen ostanut uusia vaatteita, niitä pitää heti sovitella kotona. Varsinkin mieheni mielestä tämä on kummallista. Hän kun voi heittää uuden vaatteen komeroon ja pistää ensi kertaa päälle vaikka puolen vuoden päästä. Mutta miesten muoti ei vaihdukaan niin nopeasti.

Tässä säännöt. Meemi "Omituisia tapoja"
Homman nimi: Kirjoitan X:n haastamana merkinnän, jossa paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään blogissaan saman. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Hankala haastaa, kun tuntuu että kaikki ovat jo saaneet haasteen eikä tunne ketään, joten painelin listalta blogeja summamutikassa ja sain lopulta kokoon nämä neljä: Puikkotaisteluni, Alkusilmukka, Tiinulin neuleet ja Tuikun neuleet. Viidennen jätän avoimeksi sille, joka ei vielä ole haastetta saanut. Kertokaahan persoonallisista piirteistänne!

Miikkuli challenged me to list five strange habits. After reading other people’s lists I must conclude I don’t have any. Humankind is a surprisingly obsessive neurotic lot and what one might consider as being strange may, in fact, turn out to be quite common and consequently not strange at all. To tell the truth there are many things I can list here.

1. I make lists, about everything, all the time. Otherwise I get stressed out and manage to do nothing.
2. I don’t throw away empty cosmetics tubes and jars after you cannot shake anything out of them but cut them to dig out the remains or rinse the last drops with water.
3. I can tolerate chaos but only if the chaos has order in it. For example, I can let a pullover hang over a sofa if it hangs in a right way. If not, I cannot concentrate on e.g. watching TV before I have rearranged the pullover.
4. I always have to go to the bathroom before leaving, just in case.
5. If I buy new clothes I have to try them on again at home. My husband finds this particularly strange since he can buy an item of clothing and just throw it in the cupboard and not wear it once before half a year is gone. I guess men’s fashion does not change so fast.

According to the rules of this meme I should challenge five people. It seems like nearly everyone has been challenged already but I managed to dig out four persons that I think have not been challenged yet. The fifth post is left open for anyone who feels for it to answer. So, Puikkotaisteluni, Alkusilmukka, Tiinulin neuleet and Tuikun neuleet, tell us some strange things about yourselves.

Inner European

Tämä sopii kivasti tuon edellisen jutun seuraksi...

This fits nicely with the previous post...

Your Inner European is Swedish!

Relaxed and peaceful. You like to kick back and enjoy life.

Who's Your Inner European?

Jaa, että ruotsalainen? Mikäpäs siinä, onhan Ruotsissa kaikkea kivaa kuten Ikea ja sieltä saa ruisleipääkin. Mukavaa ja sivistynyttä.

Swedish, you say? Fine with me. There are all kinds of nice things in Sweden like Ikea and you can even get dark bred in the shops. Nice and civilised.

Minun Eurooppani - my Europe

create your personalized map of europe

Tällaisen innostuin tekemään - kaikki Euroopan maat joissa olen vieraillut. Vielä on harmaita alueita...

I was inspired to try this - all the European countries that I have visited. There are still gray areas...

Turkoosia ja keltaista - turquoise and yellow

Nämä kauan suunnittelemani huovutetut tumput valmistuivat vihdoin uuden vuoden aikaan. Lankana Naturgarn no 1., pesty 40 asteessa. Eivät kutistuneet hirvittävästi, mutta tulos on mielestäni hyvä. Ovat tiivit ja lämpimät ja ainaoikeinneuleen ansiosta suu on napakka. Yhteen aikuisen tumppuun menee noin 50 g eli yksi kerä lankaa. Pienen lapsen tumput saa lähes kokonaan yhdestä kerästä. Aluksi tuntui että karkeasta langasta lähtee tikkuja sormiin, mutta lanka on niin paksua, että valmista tulee käsittämättömän nopeasti ja tästä syystä neulekokemus oli sittenkin miellyttävä. Turkoosia on kolmisen kerää jäljellä ja tarkoitus on kokeilla muuta kuin tumppuja, joskaan ei mitään kauhean omaperäistä. Mielessäni on kylläkin erityinen malli, jota en ole netissä nähnyt.

They are finally here, the turquoise and yellow mittens that I have planned so long. Knitted with Naturgarn no. 1, washed in 40 degrees. The shrinkage is not humongous but the result is nice. These are very warm and the wrist is nicely solid due to alternating purling and knitting. One adult mitten takes about 50 g (=one ball), for a small child one ball is nearly enough for a pair. The yarn is so thick you finish in no time but the yarn is so rough that to begin with I thought I was getting splinters. It was, though, a nice experience to knit with this yarn since you got immediate result. I have some three balls of the turquoise yarn left and plans to try something else, not much more original. However, I have a special model in mind that I haven't seen on the net.

Muutakin on valmistunut - kuvia myöhemmin. Todella paljon on suunnitteilla ja uusia lankojakin ostettuna... Tästäkin lisää myöhemmin.

I have finished also other things - pictures a bit later. I have a zillion plans and bought new yarn, too... More about this later.