Yksi

Valokuvatorstain teemana tällä kertaa yksi (1), synttärien kunniaksi.

Talvinen satama

"Satama on ihastuttava tyyssija elämän taisteluihin uupuneelle hengelle. Taivaan avaruus, liikkuvien pilvien rakennelmat, meren vaihtuvat väriasteikot, merkkivalojen tuike ovat ihmeen sopiva kuvastin, joka virkistää silmiä väsyttämättä niitä koskaan. Linjakkaat, takilaltaan monimutkaiset alukset, joita mainingit viihdyttävästi keinuttavat, ovat omiaan pitämään mielessä yllä rytmin ja kauneuden tajua. Ja se, jolla ei enää ole uteliaisuutta eikä kunnianhimoa, hän voi huvitella salaperäisellä ja ylimyksellisellä tavalla: tarkkailla näkötornissa maaten tai aallonmurtajaan nojaten, kuinka liikkuvat ne, jotka lähtevät ja palaavat: ne, joilla on vielä voimaa tahtomiseen ja halua matkustaa tai rikastua."

(Charles Baudelaire: Pariisin ikävä 1869, suom. Väinö Kirstinä ja Eila Kostamo, Karisto 2000)

Satama voi olla niin monta asiaa: kotisatama, päätesatama, leposatama...

Talvella satamaa voi äkkiä kaivata kovasti, kun joutuu ajamaan keskellä lumipyryä, kaukana kotoa. Näkyvyys nolla, vauhti korkeintaan 40 km tunnissa, ulkona pyryttää, on kylmä. Mikä huojennus onkaan lopulta saapua hotelliin, turvaisaan satamaan lumimyrskyn keskellä... Ja auton perä näyttää tältä...

Camp?

Valokuvatorstain tämänkertainen haastesana on camp.

Myönnetään, ei erityisen provosoiva tai hyvän maun rajoja kutkutteleva otos, jos ei satu olemaan henkeen ja vereen oikeinkirjoitusihminen tai ylenpalttisen kiinnostunut siististä ympäristöstä.

Musta aukko, vihertävät silmät

Tällä kertaa Valokuvatorstain haastesana on tyhjä.












Mielityn blogista löytyi vihersilmämeemi. Vaikka olen perimmiltään sinisilmäinen, sinisen päältä löytyy selvä kellertävä ja vihertävä kerros, joten voinen kutsua itseäni osin vihreäsilmäiseksi.

Ei

Valokuvatorstain tämänkertainen haastesana on ei.

Ei munat mutahan joua

Tällä kertaa Valokuvatorstaissa aiheena on mikrokosmos. Johtuneeko lie pääsiäisen läheisyydestä vai mistä, mutta minulla oli heti vain munat mielessä.

Ai, miksikö?

Ei munat mutahan joua, siepalehet veen sekahan.
Muuttuivat murut hyviksi, kappalehet kaunoisiksi:
munasen alainen puoli alaiseksi maaemäksi,
munasen yläinen puoli yläiseksi taivahaksi;
yläpuoli ruskeaista päivöseksi paistamahan,
yläpuoli valkeaista, se kuuksi kumottamahan;
mi munassa kirjavaista, ne tähiksi taivahalle,
mi munassa mustukaista, nepä ilman pilvilöiksi.

Kalevala (Ensimmäinen runo)

Kuin kedon kukka

Jälleen on Valokuvatorstain aika. Tällä kertaa haastesana on kasvu.

Hyvää pääsiäistä!

Valokuvatorstain haaste on tällä kertaa armo ja paremman kuvan puutteessa ja pääsiäisen kunniaksi laitan tämän kuvan, jonka voisi ajatella liittyvän korkeampaan mahtiin.

Kaunein sana

Tällä kertaa Valokuvatorstai pyytää vaatimattomasti kuvaamaan suomen kielen kauneimman sanan. On sanoja, joiden sisältö on kaunis ja sanoja, jotka sointuvat kauniista. On myös sanoja, joissa nämä elementit kohtaavat jotakuinkin. Tähän viimeiseen joukkoon kuuluu soma sana possu.

Home Sweet Home

Tämä kuva konkretisoi aika monta asiaa, jotka liitän Valokuvatorstain tämänkertaiseen teemaan "kodikas, kotoinen".
Sohva, löhöäminen, lukeminen, lapsi.

Taikamaailma

Tällä kertaa Valokuvatorstain haaste "Ajatuksen voimalla" on todella kirjaimellisesti haastava, jopa siinä määrin, että huomaan ajautuvani miettimään ihan eksistentiaalisia kysymyksiä.

Haluanko lähestyä aihetta henkilökohtaisesti vai peräti globaalisti? Ainahan voisi pyrkiä utopiaan, kuten köyhyyden, nälän ja kärsimyksen poistaminen tai vaikka maailmanrauhaan ja saasteettomaan ympäristöön. Henkilökohtaisella tasolla syvimmät toiveeni ovat niin kipeän henkilökohtaisia, että niiden paljastaminen jättäisi täysin alastomaksi.

Tyydyn tällä kertaa henkilökohtaiseen utopiaan, taikamaailmaan, jota kautta voi tarvittaessa saada etäisyyttä niin henkilökohtaisiin kuin globaaleihin huoliin.

Hassua, että aihe "Ajatuksen voimalla" on se, joka pakottaa kirjoittamaan pitkät selitykset, tähän asti olen antanut kuvien puhua omalla voimallaan, mitä sitten ovat kullekin sanoneet.

Sininen

Valokuvatorstain haaste on tällä kertaa sininen.

Halla

Valokuvatorstain haaste vastakohdat. Tämä ei kaivanne sen suurempia selityksiä. Pikkuisen tylsä kuva, koska kaihdan henkilökuvien julkaisemista. Vaihtoehto olisi ollut kuva jossa kohtaavat nuori ja vanha, kaupunki ja maaseutu. Ehkä toisella kertaa.

Tällä kertaa myös neulebloggajille pieni vilautus. Näistä väreistä on tulossa 3-vuotiaalle villatakki. Se on jo ehtinyt paljon pidemmälle kuin kuvassa ja valmistunee kohtuullisen ajan kuluessa.

Something for knitters as well, a peek on the cardigan for my 3-year-old which is actually in more advanced stage currently than the picture let's one surmise.

Ystävä sä lapsien

Joulupuu on rakennettu...ensimmäinen yritykseni osallistua valokuvatorstaihin.

Neulojat, sori off topic-postaus.