Yksi

Valokuvatorstain teemana tällä kertaa yksi (1), synttärien kunniaksi.

Tympii edelleen

Oikeastaan koko tämän vuoden blogin pitäminen on ajoittain tympinyt tosi kovasti. Olen yrittänyt pitää blogia omaan tapaani, päivittää kun ehdin tai on jotain sanottavaa, mutta syystä tai toisesta koen paineita siitä, että koko ajan pitäisi olla aina vain enemmän ja hienompaa, mikään ei tunne olevan tarpeeksi ja toisaalta tuntuu olevan aivan sama, mitä bloggailen vai bloggailenko ollenkaan, vastaanotto on aivan sama.

Luulen, että päivitystauko on paikallaan. Ehkä osallistun valokuvatorstaihin, en vielä tiedä, mutta pidän tauon käsityöaiheista. Olen varmaan maailman hitain kutoja, sillä en saa valmista siihen tahtiin kuin monet muut ja haluan nauttia kutomisesta omaan tahtiini, elämäni muiden asioiden lomassa, ilman että blogin pitäminen aiheuttaa paineita ylittää itsensä.

Riippumatta siitä, kiinnostaako ketään, kaadan nyt vielä kerran syliinne valmiiden ja keskeneräisten kavalkadin.



















Tässä nämä TV-sukat vielä kerran (huomaa omaperäinen kuvausasento).

Täällä on yhä vain niin pirullisen kylmä, että oli pakko ruveta vielä tekemään ranteenlämmittimiä. Maailman yksinkertaisin 1o, 1n (yht. 40 s) edestakaisin, toisessa reunassa jonkinlainen muunnos feather&fanista (tiedän, on muitakin mallineuleita, mutta tämä on niin helppo ja sievä). Lankana Schachenmayr Nomotta Extra Merino, joka on ihanan pehmeää ja sopivasti paksun ja ohuen langan väliltä, mutta oudon löysäkierteistä. Puikot 3,5; lankaa ei kulunut juuri nimeksikään.

Yksinkertaiset (2o, 2n) pikkusäärystimet tiedossa ihanan värisestä Sisusta kaksinkertaisena nelosen puikolla, juuri siksi kun on niin hiton kylmää.

Shetland Triangle nr. 2 aluillaan Lanettista (puikko nr.4). Tämä tulee tädilleni 90-vuotislahjaksi. Toivon, että hän pitää ajatuksesta, sillä hän on ollut ikänsä intohimoinen käsityöihminen ja hänen luonaan olen saanut mm. kutoa kangaspuilla. Tiedossa on myös vielä pari muuta ST:a, yksi 30-vuotislahjaksi, saaja päättää värin ja materiaalin, toinen itselle. Noiden säärystimien langan väri on juuri se, mitä toivoisin huivin väriksi, mutta Sisu sekoitelankana arveluttaa. Miksi Lanettin värikartan pitää olla niin pastellinen?

Virkkailin näitä koemielessä verkkohuivia koristellessani, ehkä saavat käyttätarkoituksen vielä joskus.















Ikuisuusprojekti, pusero itselle. Lankana musta Lanett, nelosen puikot, helmassa feather&fan-reunusta aloitettu.















Tämän jatko on siirretty syksylle, tulossa tytölle huovutettu ja vuoritettu takki, helmiäisnapein, ehkä vähän tähän tapaan:

































Näistä saattaa joskus tulla vielä jotain, koneella.

Minulla on langat myös tytön vaaleanpunaiseen puseroon/tunikaan (syksyllä sitten), omaan puuvillaiseen liiviin sekä joukko sukkalankoja (ainakin tummansinistä, tumman violettia, petroolin väristä ja tummanruskeaa Sisua) toivottavasti ihaniin sukkiin. Ohjeita näille syksyprojekteille ajattelin etsiä parista sukkakirjasta, jotka tilasin Amozonilta ja jotka toivon mukaan pullahtavat pian luokseni.

Juuri nyt minulla ei ole muuta sanottavaa, tai sanotaan nyt vielä vähän:

Loppukevennys

Kolmevuotias haluaa laittaa jalkaansa liiat pienet, mutta todella nätit juhlakengät. Huomautan, että niillä kävely tulee sattumaan (muistuttaa lähinnä kiinalaista prinsessaa), hän on jo saanut rakkoja. "Mutta kun se sopivat niin hyvin sukkahousuihini", kuuluu vastaus. Mitäpä siihen voi ihminen vastata, muuta kuin antaa tytön laittaa halajamansa kengät.

Hyvää kesää kaikille, toivottavasti lämpö vielä löytää meidät!

Talvinen satama

"Satama on ihastuttava tyyssija elämän taisteluihin uupuneelle hengelle. Taivaan avaruus, liikkuvien pilvien rakennelmat, meren vaihtuvat väriasteikot, merkkivalojen tuike ovat ihmeen sopiva kuvastin, joka virkistää silmiä väsyttämättä niitä koskaan. Linjakkaat, takilaltaan monimutkaiset alukset, joita mainingit viihdyttävästi keinuttavat, ovat omiaan pitämään mielessä yllä rytmin ja kauneuden tajua. Ja se, jolla ei enää ole uteliaisuutta eikä kunnianhimoa, hän voi huvitella salaperäisellä ja ylimyksellisellä tavalla: tarkkailla näkötornissa maaten tai aallonmurtajaan nojaten, kuinka liikkuvat ne, jotka lähtevät ja palaavat: ne, joilla on vielä voimaa tahtomiseen ja halua matkustaa tai rikastua."

(Charles Baudelaire: Pariisin ikävä 1869, suom. Väinö Kirstinä ja Eila Kostamo, Karisto 2000)

Satama voi olla niin monta asiaa: kotisatama, päätesatama, leposatama...

Talvella satamaa voi äkkiä kaivata kovasti, kun joutuu ajamaan keskellä lumipyryä, kaukana kotoa. Näkyvyys nolla, vauhti korkeintaan 40 km tunnissa, ulkona pyryttää, on kylmä. Mikä huojennus onkaan lopulta saapua hotelliin, turvaisaan satamaan lumimyrskyn keskellä... Ja auton perä näyttää tältä...

Sssukat - Sssocks

Viiihdoinkin valmiit nämä TV-neulesukat. Pitsikuvio tästä Ullan sukkaohjeesta. Samasta paikasta löytyy apu myös tiimalasikantapäähän ja kärjen sädekavennukseen.

I fiiinally finished these TV knitting socks. Lace pattern and specifics for heel and toe are found in a sock pattern published in Ulla.

Camp?

Valokuvatorstain tämänkertainen haastesana on camp.

Myönnetään, ei erityisen provosoiva tai hyvän maun rajoja kutkutteleva otos, jos ei satu olemaan henkeen ja vereen oikeinkirjoitusihminen tai ylenpalttisen kiinnostunut siististä ympäristöstä.

Hämä, hämähäkki - Itsy bitsy spider

Sivuttain.

Joskus syksyllä kaupungilla käveli vastaan verkkohuivi, jossa oli kukkakoristeita ja siitä asti halu kokeilla jotain vastaavaa on jäytänyt mieltä.

Minun versioni on puuvillaa, lankana Garnstudion Paris, jota kului yhteensä melkein 3 kerää eli 150 g (yksi kerä lähes hapsuihin pelkästään). Koukku oli 4,5 mm ja tein ihan perusverkkoa. Huivi on pienehkö, noin 130x50 cm. Koristeeksi laitoin eri villalangoista virkattuja pikkupyörylöitä ja kukkia, jotka roikkuvat verkosta hämähäkkimäisesti. Pidän kovasti huivin väreistä ja se sopii mielestäni hyvin keväthuiviksi, kaulaan kietaistuna.

In the fall I saw a similar shawl in the city and ever since I have been wanting to make my own version. Mine is of cotton, yarn is called Paris (from Garnstudio) and I consumed 3 balls, i.e. around 150 g. I used a 4,5 mm hook and my very basic shawl is rather small, c. 130x50 cm. The decorations have been crocheted of woollen yarn and I feel like the flowers cling on to the netting like spiders. I adore the colours of the shawl and I think it's a nice springy thing that fits well to be worn around the neck.




















Tässä vielä kuva ennen koristelua, mutta hapsujen laiton jälkeen. Huivin laitoja kiertää myös kiinteistä - ja ketjusilmukoista koostuva koristevirkkaus.

Musta aukko, vihertävät silmät

Tällä kertaa Valokuvatorstain haastesana on tyhjä.












Mielityn blogista löytyi vihersilmämeemi. Vaikka olen perimmiltään sinisilmäinen, sinisen päältä löytyy selvä kellertävä ja vihertävä kerros, joten voinen kutsua itseäni osin vihreäsilmäiseksi.

Lankaa ja pikkupinkkiä - Yarn and something pink

Menin näköjään vähän sekaisin lankakaupassa (lanka?)lauantaina: kaksi isoa muovikassia lankaa kolmenumeroisella summalla. Syy: mielessä on niin monta projektia, joille ei varastoista löydä sopivaa väriä tai materiaalia. Näissä on mielestäni ihanat värit! Joukosta löytyy ainakin Paris, Sisu, Lanett ja Extra Merino.

Tapani mukaan minulla on kesken useampi projekti, jotkut niistä isotöisiä. Ainoa kokonaan valmis työ ovat nämä tytölle tarpeeseen väsätyt säärenlämmittimet. Lanka mummulta saatu pinkki 7-veljestä (josta mummu on jo tehnyt sukat ja kaulaliinan). Varsi 1o, 1n, suissa feather & fan -kuviota.

Ja tämän takia näitä tarvitaan: huolimatta kylmästä kevätsäästä tyttö välttämättä haluaa suosia lenkkareita ja mekkoja. Sukkahousut eivät aina ihan riitä, mutta pinkit kapistukset auttavat asiaa.


I went amok in a yarn shop last Saturday: two large bags of yarn for three digit sum of money. I have so many projects in mind and no nice coloured yarns in right materials, so I really needed these. The pile contains e.g. Paris, Sisu, Lanett and Extra Merino.

As usual, I have many projects going on, some rather time consuming, so the only thing I've really finished properly lately are these leg warmers for my daughter (of 7-veljestä yarn that I got from granny who already knitted a scarf and socks of it). Simple pattern with knit one, purl one and some feather and fan pattern as extra spice. She really needed these because she prefers trainers and skirts despite the chilly spring weather.

Ei

Valokuvatorstain tämänkertainen haastesana on ei.

Ei munat mutahan joua

Tällä kertaa Valokuvatorstaissa aiheena on mikrokosmos. Johtuneeko lie pääsiäisen läheisyydestä vai mistä, mutta minulla oli heti vain munat mielessä.

Ai, miksikö?

Ei munat mutahan joua, siepalehet veen sekahan.
Muuttuivat murut hyviksi, kappalehet kaunoisiksi:
munasen alainen puoli alaiseksi maaemäksi,
munasen yläinen puoli yläiseksi taivahaksi;
yläpuoli ruskeaista päivöseksi paistamahan,
yläpuoli valkeaista, se kuuksi kumottamahan;
mi munassa kirjavaista, ne tähiksi taivahalle,
mi munassa mustukaista, nepä ilman pilvilöiksi.

Kalevala (Ensimmäinen runo)

Paha, pahempi...? - Bad, worse...?

Villapallo heitti meemihaasteen: näytä, millainen neulatyyny sinulla on. Ja minä kerron millainen olet? No, toivottavasti ei, sillä tätä pahempaa voi tuskin kellään olla.

En selvästikään ole välineurheilija. Toki pidän kauniista esineistä, mutta taidan olla vähään tyytyväinen. Tämä on tehty muistaakseni koulukäsitöissä 7. luokalla ihan ensimmäisenä työnä. Ei mikään hassumpi ajatus, ensin tarvitaan neulatyyny, että voi tehdä käsitöitä. Tässä on liian vähän täytettä eikä kangaskaan ole erityisen kaunis, mutta niin vain tämä on palvellyt parikymmentä vuotta. Hieno yksityiskohta on lenkki, jolla tyynyn voi laittaa ranteeseen, mutta en koskaan käytä tätä niin. Pidän tässä niin nuppineuloja (osaa niistä) kuin ompeluneuloja ja minulla on outo tapa säästää langanpätkiä.

Tässähän voisi heittää haasteen: onnistuuko joku löytämään jotain vielä kamalampaa sarjassa käytössä oleva neulatyyny? Kyseenalaista kunniaa ja mainetta sille, joka tähän pystyy!

Yllä vielä pari kaulakorua, jotka olen askarrellut jo aika päivää sitten, ei vain ole tullut kuvattua.
Vihreä on puisista helmistä, jotka sain ystävältäni ystävänpäivänä. Tyttö omi heti korun itselleen. Toinen on pujoteltu vaaleanpunaisista alehelmistä ja mustista hiotuista lasihelmistä ja sitä voi pitää myös ranteessa.

This time a meme in Finnish plus pictures of a few necklaces that I've made this year. The green one is made of wooden beads that were a gift from a friend and the pink one of beads that were on sale, decorated with faceted black glass beads.

Shetland Triangle

Kasa suoraan puikoilta tulleena.

Tässä venytellään pesun jälkeen (pesen aina kutomukseni käsin niiden valmistuttua, lähtee samalla langoista pölyt ja muut ja saa muotoiltua).























Pari pikaista poseerauskuvaa, miehen suosiollisella avustuksella.















Lähikuvaa ihanasta kuviosta.















Tänään ei vain ollut luonnonvaloa, huoh.

Malli: Evelyn A. Clark, Shetland Triangle - Wrap Style
Lanka: Dalegarn Svale 50% puuvillaa, 40% viskoosia, 10% silkkiä
Kulutus: lähemmäs 200 g eli 4 kerää
Puikot: nr. 4
Koko: 60 x 140 cm

Tein kerrankin tismalleen ohjeen mukaan ja vaikka lanka oli aivan erilainen, huivista tuli juuri ohjeen kokoinen. Lanka olikin yksi jännitysmomentti, sillä se on aika paksua, narumaista ja löysäkierteistä, mutta halusin muuta kuin villaa tällä kertaa ja lopputulos on mielestäni hyvä, vaikka huivia ei voikaan kuvailla henkäyksenohueksi.

Nautin suuresti pitsineuleen tekemisestä. Jotenkin kuvion matemaattinen täsmällisyys vetoaa minuun. Opin pääkuvion ulkoa, joten saatoin tehdä huivia missä vain ilman ohjetta, mikä oli todella mukavaa. Silti haikailen jo mallia, jossa pitää seurata kaaviota rivi riviltä. Toisaalta halajan lisää ST:ja, materiaalina ehkä Lanett (jos löytyy kiva väri) tai alpakka (josta varmasti löytyy ihania värejä) tai miksei molemmatkin. Alunperin olin ajatellut hieman syvemmän violettia väriä, mutta tykkään oikeastaan kovasti myös tästä pikkuisen kiiltävästä sävystä. Hassua on se, että ei niin kovin kauan sitten violetti kuului ehdottomien väri-inhokkien listalle. Mitähän päässäni on menossa...? Tällä hetkellä en pidä erityisesti vihreästä ja punaisesta, jotka aiemmin olivat ihan kivoja.


Shetland Triangle is finished and I simply love knitting lace. I'm looking for greater challenges, although I also intend to make more STs, possibly of Lanett (if I find a suitable colour) or some alpaca (surely many lovely colours), or maybe of both yarn types.

Model: Evelyn A. Clark, Shetland Triangle - Wrap Style
Yarn: Dalegarn Svale 50% cotton 40% viscose, 10% silk, used nearly 4 balls, i.e. 200 g
Needles: 4
Size: 60 x 140 cm

For once, I knitted exactly according to the description and despite totally different yarn, the size of the finished shawl turned out to be exactly the same as in the description. I was kept in suspense regarding the result since the yarn I used was so different (thick, loosely spun, cord-like) from the one in the description, but luckily the shawl turned out nice even if it's not thinner than the breath. Originally I wanted a somewhat deeper shade of purple but actually, I quite like this modestly shiny colour. Funny, not-so-long-back-in-time I absolutely hated all shades of purple. I wonder what is going on in my head, especially since I started disliking green and red which I did not mind before...?

Kuin kedon kukka

Jälleen on Valokuvatorstain aika. Tällä kertaa haastesana on kasvu.

Kevättä ilmassa...? - Spring is in the air...?

En tiedä, onko ilmassa kevättä vai mitä, mutta vähän siellä ja täällä on pohdittu bloggaamista, sen eri puolia, niin hyviä kuin huonojakin. Olen seurannut keskustelua (enimmäkseen sivusta) siellä sun täällä, mutta en varmaankaan ole lukenut kaikkea asiaan liittyvää, varsinkin kun monissa jutuissa vain epämääräisesti vihjaillaan muihin kirjoitukseen, joten en enää ole ollenkaan selvillä, kuka on kirjoittanut mitä ja missä ja kuka ketäkin on loukannut ja kuka taas on loukkaantunut.

Minusta on periaatteessa hyvä, että on sellainen ilmapiiri, joka sallii keskustelun. Keskustelun kautta voi saada paljon uutta, mutta ainakin minun kohdallani nykyisen keskustelun leimahtaminen on vain saanut entistä epätietoisemmaksi siitä, mitä mieltä oikein olenkaan bloggaamisen saloista. Ihmiset haluavat ja hakevat näköjään hyvin eri asioita. Sinällään hyvä, kukin taaplaa tyylillään, kullekin taaplaajalle löytyy omat lukijansa, kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää ynnä muita yleisiä kliseitä. Kaiken maailman inhokkilistat ja ärsytyksen aiheet kilpistyvät kuitenkin nähdäkseni sellaiseen asiaan kuin blogin lukuystävällisyys. Tästäkin on monia mielipiteitä, yhtä ei haittaa sama asia kuin toista. Toisaalta lukuystävällisyysseikat eivät ensinnäkään rajoitu vain neuleblogeihin eivätkä yleensäkään blogeihin vaan koskevat oikeastaan kaikkea kirjoitettua sanaa ja kommunikointia ylipäänsä. Mutta kuten sanottu, yhtä monta mieltä kuin miestä.

Itse pohdin myös jo taannoin bloggaamiseni motivaatiota. Valehtelisin, jos sanoisin bloggaavani pelkästään itselleni. Silloinhan olisi sama tallettaa jutut kotikoneelle, ei kaikkien luettavaksi, kuten nyt. Yhteisöllisyys on ja pysyy mielestäni yhtenä perustekijänä bloggaamisessa. Tämän pitäisi tarkoittaa kirjoittajan ja lukijan vuorovaikutusta ja silloin on väliä paitsi kirjoittajan tavoitteilla ja mieltymyksillä, myös lukijan toiveilla ja kokemuksilla, sillä ei voi olla vuorovaikutusta, jos lukija ei tavoita kirjoittajan viestiä. Silti, olen huomannut kuinka hyödyllistä on, että löytää omista jutuistaan muistiinpanot siististi ja keskitetysti, ei vain jonkin paperilapun reunassa.

Neuleblogeja on muuten nykyisellään huimaava määrä. Satoja. Niin paljon, että aktiivisenkin lukijan on vaikea orientoitua tiheässä viidakossa. Hyvin monet laittavat blogiinsa rajoitetun listan lempiblogeistaan. Näissä hyvin usein toistuvat samat, erittäin suositut blogit, jotka jo muutenkin ovat lähes kaikkien tuntemia. Minun blogilistan suosikkini sisältävät monenlaisia blogeja (myös neuleblogien ulkopuolelta), mutta näiden supersuosittujen lisäksi listalla on myös muita, vähemmän tunnettuja, mutta silti minusta hyviä blogeja. Uskon, että moni blogi saisi paljon uusia lukijoita, jos lukijat vain löytäisivät ne ylitarjonnan keskeltä. Niinpä katsoin suosikkilistaani sillä silmällä ja etsin blogeja, joilla on alle 100 tilaajaa. Niitähän löytyi! Esimerkiksi Garn Boet - The Yarn Nest, Tuikun puuhanurkka, Tikira's ja Tiinulin neuleet. Ja nämä ovat vain muutamia satunnaisia esimerkkejä kivoista, mutta vähemmän tunnetuista blogeista.

Minulla lienee kevättä rinnassa kutomisen suhteen. Olen nimittäin rakastunut. Pitsin neulomiseen. Toissa perjantaina aloittamastani Shetland Trianglesta puuttuu enää osa reunusta. Hehkutan sitten enemmän kun saan huivin valmiiksi, mutta sanonpahan vain, että pitsin neulominen oli ihanaa, ja aivan turhaan pelkäsin, etten osaisi, ohjeet aukesivat kuin itsestään, kun vain alkoi tehdä. ST kai on suhteellisen helppo, ja niin ihanaa kuin tätä mallineuletta olikin tehdä, aloin kaivata jopa isompaa haastetta. Kunhan sopiva malli löytyy, luvassa lisää pitsihuiveja ja melko varmasti teen myös lisää ST:ja.















Tuosta postauksen ylimmän kuvan lankakerästä on vaiheittain tultu tämän...















...ja tämän...















...ja tämän kautta...















...tähän. Reunus siis menossa.

This time more ranting about blogging and a few links to nice but less known knitting blogs.

I'm also in love. I'm nearly finished with Shetland Triangle, my first lace shawl ever, and I love, love, love it! I understand Shetland Triangle is a rather easy pattern and I'm already looking for something more challenging, although this is probably not my last ST either.

Hyvää pääsiäistä!

Valokuvatorstain haaste on tällä kertaa armo ja paremman kuvan puutteessa ja pääsiäisen kunniaksi laitan tämän kuvan, jonka voisi ajatella liittyvän korkeampaan mahtiin.

Kaunein sana

Tällä kertaa Valokuvatorstai pyytää vaatimattomasti kuvaamaan suomen kielen kauneimman sanan. On sanoja, joiden sisältö on kaunis ja sanoja, jotka sointuvat kauniista. On myös sanoja, joissa nämä elementit kohtaavat jotakuinkin. Tähän viimeiseen joukkoon kuuluu soma sana possu.

Harvinaista herkkua - Rarity

Miksi oikein bloggaan? En enää itsekään tiedä. Yksi tärkeä motiivi blogin aloittamiseen oli harrastuksen jakaminen ja vuorovaikutus. En koe sen toteutuneen. Koen itseni yhteisön ulkopuoliseksi. En koe osallistuvani vuorovaikutukseen.

Se on osin oma vikani. Keskityn käsitöihin, en kysele kummemmin apua tai mielipiteitä. Se taas on riippuvainen luonteestani. Kuten blogin nimikin sanoo, nyherrän mieluiten itse; haluan kokeilla onnistua omatoimisesti, katsoa saanko ajaksi haluamaani omillani. Tiedän, että usein pääsisi helpommalla ja saisi paremman lopputuloksen jakamalla prosessin muiden kanssa. Mutta en vain ole luonteeltani sellainen. Lapsesta asti olen halunnut tehdä itse.

Tiedän myös, että en kommentoi muita tarpeeksi, ole aktiivinen, joten minun ei pitäisi odottaa muilta sitä, mitä en itsekään tee. Toisaalta voi myös sanoa, että miksi kommentoisin muita, jos minuakaan ei kommentoida.

En myöskään jaksa innostua tarpeeksi muotiohjeista eli tehdä heti paikalla saman ohjeen mukaan kuin kaikki muut. Minä teen usein työni lähipiirilleni, tarpeeseen. Minulla on usein mielikuva siitä, mitä haluan ja minusta on kiva kokeilla tehdä itse juuri sellainen kuin haluan sen sijaan, että tyytyisin kaivamaan valmista mallia, joka parhaiten muistuttaa haluamaani. Joskus tietysti löytyy ihania malleja, joita pitää kokeilla tehdä. Valmiissa malleissa on myös se hyvä puoli, että ohjeesta tekemällä saattaa oppia uusia asioita, kun asiat saatetaan tehdä uudella tavalla tai löytyy uusi pitsimalli tai muu asia, jota ei ole ennen kokeillut. Mutta haluan mieluummin ostaa kirjan tai lehden silloin kun siinä on jotain, jonka haluan tehdä sen sijaan, että ostan kaiken mahdollisen ja sitten huudan netin täyteen pettymystä, kun taaskaan ei ollut osattu lukea ajatuksia ja antaa ohjetta juuri niihin ihanuuksiin, joita haluan tehdä. En ymmärrä tätä neuleblogien tapaa haukkua neulelehdet- ja kirjat. Jos mallit eivät miellytä, ei ole pakko ostaa niitä lehtiä ja kirjoja! Jos tiedät mikä sinusta on ihanaa, mikset tee sitä oman pään mukaan? Sitten saat juuri sellaisen kuin haluat ja mallin toteuttamisen pitäisi antaa sopivasti myös haastetta, jota monet myös näyttävät peräänkuuluttavan.















Shetland Triangle

Olen pitkään halunnut tehdä pitsihuivin. Siihen tarvitsen (toistaiseksi ainakin!) ohjeen ja olen yrittänyt löytää ohjeen niin kauniille huiville kuin mahdollista. Ohje, jota jäi mieleen kummittelemaan oli Shetland Triangle Wrap Style -kirjasta, jonka lukuisat muutkin ovat tehneet. Niinpä tilasin kirjan vain tätä mallia varten. Aloitan huivin, kun muilta kiireiltäni ehdin. Tilasin samalla myös Cheryl Oberlen Folk Shawls -kirjan, joka senkin on "vanhoja uutisia" useimmille.

Sitten sitä harvinaista herkkua. En kummemmin ole esitellyt neulekirjallisuutta blogissani siitä yksinkertaisesta syystä, etten sitä pahemmin ostele. Tiedän hyvin, että olen ihan liian jälkijunassa, että tämä ketään kiinnostaisi, mutta sanonpa pari sanaa (ja laitan pari kuvaa) noista kyseisistä kirjoista.

WRAP STYLE:

















Yksinkertaisen kaunis, sopisi kotona harteita lämmittämään tietokoneen äärellä istuessa.















Toinen vaihtoehto harteille.















Tämäkin ehkä kävisi harteille, mutta ehkä se on väriyhdistelmä, joka vetoaa.















Ei ollenkaan tyyliseni, mutta jotenkin vetoava.

CHERYL OBERLE:















Yksinkertainen on kaunista, tätä voisi soveltaa mihin vaan.



















Väri ja pinta ovat vetoavia. Tästä voisi soveltaa lyhyenä ja kapeampana kaulahuivin tapaisen, jossa huivi lepää niskassa ja päät heitetään olkapään yli.



















Yksinkertainen, harmoninen, kaunis. Peittona toteutettava?

Vielä loppuun yksi ihmettelyn aihe eli itse harrastusta kuvaava sana. Minulle se on kutominen, koska se on sitä myös muille sukuni naisille mummuista täteihin. Suomen kirjakieli on kompromissi eri murteiden välillä. Kielen yhdenmukaistaminen on palvellut yhtenäisen valtion luomista. Silti eri alueilla ihmiset käyttävät eri sanoja. Minun sanani on kutominen, joillekin se on neulominen ja jotkut käyttävät muita sanoja, jotka eivät ole minulle tuttuja. Onneksi neuleblogeissa ollaan aika vapaamielisiä, mutta olen joissain yhteyksissä ihmeekseni törmännyt melko jyrkkiin asenteisiin joiden mukaan olisi parasta jos ihmiset käyttäisivät oikeaa sanaa eli neulominen. Tätä perustellaan sillä, että kutominen viittaa kangaspuilla kutomiseen. Se vain näyttää jääneen huomaamatta, että neulominen puolestaan viittaa oikeastaan neulalla neulomiseen eli neulekintaiden ym. tekemiseen. Joten itse asiassa suomessa vain ei ole yhtään omaa sanaa pelkästään puikoilla kutomiseen/neulomiseen. Tämä kertonee osaltaan puikoilla kutomisen lyhyestä historiasta neulalla neulomiseen ja kangaspuilla kutomiseen verrattuna.

This time mostly just ranting about knitting and blogging plus a few pictures of Cheryl Oberle's Folk Shawls and Wrap Style. I need to make Shetland Triangle, as soon as I get the time to concentrate on it. I do not often buy knitting books, now I did that just to get to Shetland Triangle, hence the rare review of books.

P.S. Unohtui mainita, että Oberlen kirjan parasta antia olivat huiveihin ja eri maiden neulomistraditioon liittyvät anekdootit, joita on ennen joka ohjetta. Toki ohjeet antoivat inspiraatiota monenlaiseen sovellutukseen, vaikka en ehkä toteutakaan mitään suoraan ohjeesta.