Monday, March 26, 2007

Harvinaista herkkua - Rarity

Miksi oikein bloggaan? En enää itsekään tiedä. Yksi tärkeä motiivi blogin aloittamiseen oli harrastuksen jakaminen ja vuorovaikutus. En koe sen toteutuneen. Koen itseni yhteisön ulkopuoliseksi. En koe osallistuvani vuorovaikutukseen.

Se on osin oma vikani. Keskityn käsitöihin, en kysele kummemmin apua tai mielipiteitä. Se taas on riippuvainen luonteestani. Kuten blogin nimikin sanoo, nyherrän mieluiten itse; haluan kokeilla onnistua omatoimisesti, katsoa saanko ajaksi haluamaani omillani. Tiedän, että usein pääsisi helpommalla ja saisi paremman lopputuloksen jakamalla prosessin muiden kanssa. Mutta en vain ole luonteeltani sellainen. Lapsesta asti olen halunnut tehdä itse.

Tiedän myös, että en kommentoi muita tarpeeksi, ole aktiivinen, joten minun ei pitäisi odottaa muilta sitä, mitä en itsekään tee. Toisaalta voi myös sanoa, että miksi kommentoisin muita, jos minuakaan ei kommentoida.

En myöskään jaksa innostua tarpeeksi muotiohjeista eli tehdä heti paikalla saman ohjeen mukaan kuin kaikki muut. Minä teen usein työni lähipiirilleni, tarpeeseen. Minulla on usein mielikuva siitä, mitä haluan ja minusta on kiva kokeilla tehdä itse juuri sellainen kuin haluan sen sijaan, että tyytyisin kaivamaan valmista mallia, joka parhaiten muistuttaa haluamaani. Joskus tietysti löytyy ihania malleja, joita pitää kokeilla tehdä. Valmiissa malleissa on myös se hyvä puoli, että ohjeesta tekemällä saattaa oppia uusia asioita, kun asiat saatetaan tehdä uudella tavalla tai löytyy uusi pitsimalli tai muu asia, jota ei ole ennen kokeillut. Mutta haluan mieluummin ostaa kirjan tai lehden silloin kun siinä on jotain, jonka haluan tehdä sen sijaan, että ostan kaiken mahdollisen ja sitten huudan netin täyteen pettymystä, kun taaskaan ei ollut osattu lukea ajatuksia ja antaa ohjetta juuri niihin ihanuuksiin, joita haluan tehdä. En ymmärrä tätä neuleblogien tapaa haukkua neulelehdet- ja kirjat. Jos mallit eivät miellytä, ei ole pakko ostaa niitä lehtiä ja kirjoja! Jos tiedät mikä sinusta on ihanaa, mikset tee sitä oman pään mukaan? Sitten saat juuri sellaisen kuin haluat ja mallin toteuttamisen pitäisi antaa sopivasti myös haastetta, jota monet myös näyttävät peräänkuuluttavan.















Shetland Triangle

Olen pitkään halunnut tehdä pitsihuivin. Siihen tarvitsen (toistaiseksi ainakin!) ohjeen ja olen yrittänyt löytää ohjeen niin kauniille huiville kuin mahdollista. Ohje, jota jäi mieleen kummittelemaan oli Shetland Triangle Wrap Style -kirjasta, jonka lukuisat muutkin ovat tehneet. Niinpä tilasin kirjan vain tätä mallia varten. Aloitan huivin, kun muilta kiireiltäni ehdin. Tilasin samalla myös Cheryl Oberlen Folk Shawls -kirjan, joka senkin on "vanhoja uutisia" useimmille.

Sitten sitä harvinaista herkkua. En kummemmin ole esitellyt neulekirjallisuutta blogissani siitä yksinkertaisesta syystä, etten sitä pahemmin ostele. Tiedän hyvin, että olen ihan liian jälkijunassa, että tämä ketään kiinnostaisi, mutta sanonpa pari sanaa (ja laitan pari kuvaa) noista kyseisistä kirjoista.

WRAP STYLE:

















Yksinkertaisen kaunis, sopisi kotona harteita lämmittämään tietokoneen äärellä istuessa.















Toinen vaihtoehto harteille.















Tämäkin ehkä kävisi harteille, mutta ehkä se on väriyhdistelmä, joka vetoaa.















Ei ollenkaan tyyliseni, mutta jotenkin vetoava.

CHERYL OBERLE:















Yksinkertainen on kaunista, tätä voisi soveltaa mihin vaan.



















Väri ja pinta ovat vetoavia. Tästä voisi soveltaa lyhyenä ja kapeampana kaulahuivin tapaisen, jossa huivi lepää niskassa ja päät heitetään olkapään yli.



















Yksinkertainen, harmoninen, kaunis. Peittona toteutettava?

Vielä loppuun yksi ihmettelyn aihe eli itse harrastusta kuvaava sana. Minulle se on kutominen, koska se on sitä myös muille sukuni naisille mummuista täteihin. Suomen kirjakieli on kompromissi eri murteiden välillä. Kielen yhdenmukaistaminen on palvellut yhtenäisen valtion luomista. Silti eri alueilla ihmiset käyttävät eri sanoja. Minun sanani on kutominen, joillekin se on neulominen ja jotkut käyttävät muita sanoja, jotka eivät ole minulle tuttuja. Onneksi neuleblogeissa ollaan aika vapaamielisiä, mutta olen joissain yhteyksissä ihmeekseni törmännyt melko jyrkkiin asenteisiin joiden mukaan olisi parasta jos ihmiset käyttäisivät oikeaa sanaa eli neulominen. Tätä perustellaan sillä, että kutominen viittaa kangaspuilla kutomiseen. Se vain näyttää jääneen huomaamatta, että neulominen puolestaan viittaa oikeastaan neulalla neulomiseen eli neulekintaiden ym. tekemiseen. Joten itse asiassa suomessa vain ei ole yhtään omaa sanaa pelkästään puikoilla kutomiseen/neulomiseen. Tämä kertonee osaltaan puikoilla kutomisen lyhyestä historiasta neulalla neulomiseen ja kangaspuilla kutomiseen verrattuna.

This time mostly just ranting about knitting and blogging plus a few pictures of Cheryl Oberle's Folk Shawls and Wrap Style. I need to make Shetland Triangle, as soon as I get the time to concentrate on it. I do not often buy knitting books, now I did that just to get to Shetland Triangle, hence the rare review of books.

P.S. Unohtui mainita, että Oberlen kirjan parasta antia olivat huiveihin ja eri maiden neulomistraditioon liittyvät anekdootit, joita on ennen joka ohjetta. Toki ohjeet antoivat inspiraatiota monenlaiseen sovellutukseen, vaikka en ehkä toteutakaan mitään suoraan ohjeesta.

17 comments:

Outi said...

Onpas ihana tuo ensimmäinen wrap style -keeppi tms. Oon joskus pikaisesti selannut kirjan mutta en hoksannutkaan siinä tuollaista ihanuutta.

Monissa asioissa oon samaa mieltä sun kanssa. En itse jaksa stressata bloggauksen vuorovaikutteisuudesta, kommentoin kun on jotain sanottavaa ja toivon, että jollain on sanottavaa mun postauksista. Kyllä me kaikki tänne mahdutaan neulomaan ja bloggamaan :-)

Memmu said...

Kiitos kommentista, Outi. Onneksi tosiaan kaikkille on tilaa ja voi olla erilainenkin. Joskus vain pitää vähän tuulettaa päätään, niin ei ala puuduttaa tämä touhu niin pahasti :) Silläkin uhalla, että kaikki eivät tykkää. Nyt vain odottelen tulikivenkatkuista anonyymiä... ;) Olis ainakin vaihtelua!

Lankakomero said...

Valitettavasti en ole kettuileva anonyymi vaan samaa mieltä kanssasi kutominen-sanasta ja blogiinikin asiasta aikoinaan kirjoitin. Postaus löytyy osoitteesta http://lankakomero.blogspot.com/2005/10/kutoa-vs-neuloa.html, jos olet kiinnostunut.

Memmu said...

Hei Lankakomero, kävin lukemassa juttusi, en muistaakseni ole sitä ennen huomannutkaan, kun on noita vanhempia juttuja. Samoilla linjoilla siis ollaan ja vielä virallisestikin lupa olla tätä mieltä :)

Raisa said...

Minullakin on joskus tuollaiset tuntumat että on se kumma kun laskuri pyörii mutta ei kommentin kommenttia. Vaikka olis tehnyt jotain ihan oikeasti valmiiksi ja innoissaan esittelee.. sitten toisissa blogeissa sanotaan vaan että arvatkaa ihana aurinkoinen päivä niin 10 kommenttia että niinpä, juu, ihquu, kivaa päivää sullekin jne...

Mutta sellaista se, enhän minä kuitenkaan sitä blogia pidä siksi että tulisi kommentteja, enhän? Taltioin omia tuotoksiani jotta myöhemminkin pääsisin niitä ihailemaan.Iitse olen myös tehostanut omaa kommentointiani muiden blogeihin niin kyllä sekin on vähän auttanut.

Maarit said...

Mä olen kanssa samoilla linjoilla sun kanssa siittä että kyllä kutominen on mullekkin kutomista. Mutta kukin sitä sanokoon miksi tuntee hyväksi. Samoin minäkään en oikein ymmärrä neuleohjeiden valitusta. Lehdissä on mitä on ja kukaan lehden tekijä ei voi lukea muiden ajatuksia, siinä olen täysin sun kanssa samaa mieltä. Itse tilaan vähän kaikkia lehtiä ja niistä löytyy jos löytyy mukavia ohjeita. Olen hirmu huono suunnittelemaan itse malleja joten minun on "pakko" turvautua ohjeisiin. Itse olen sellainen myös että kommentoin jos on jotain asiaa. En jotenkin vaan osaa heittää jotain vaan siksi että mulle tultais kommentoimaan. Mutta meitä on erilaisia ja onneksi kaikki vielä mahtuu täällä seikkailemaan. =)

Memmu said...

Raisa, osuit naulankantaan tuon kommenttiesimerkin kanssa! Sehän se juuri on, että jonkun tarvitsee vain sanoa "päivää" ja kommentteja riittää. Itse olen iloisesti yllättynyt joka kommentista. Vaikka kommentit sinällään eivät riitä blogin pidon motivaatioksi, on kuitenkin kannustavaa huomata, että joku lukee ja haluaa sanoa sinullekin jotain.

Maarit, minäkin olen vähän sellainen, että kommentoin vain, kun on todella sanottavaa (ja aikaa kirjoittaa se mielessä oleva kommentti). Varmaan auttaisi, jos olisi itsekin aktiivinen kommentoija, mutta kun ei niin ei.

Helmis said...

Moi! Minä oon myös monesti ajatellut ja harmitellut mielessäni sitä ohjeiden ja lehtien haukkumista.
Meitä on niin monenlaisia tekijöitä, että todellakaan kenenkään ajatuksia ei voi arvata eikä kaikille mieluisia malleja tehdä.
Lisäksi tuntuu joskus, että ohje on hyvä vasta sitten, kun se on englanniksi. Mutta tästä en viitsi nyt vaahdota täällä enempää :).

Kommentoinnista sanoisin, että kyllä se ainakin osittain perustuu vastavuoroisuuteen ja omaan aktiivisuuteen. Neuleblogeja on nykyään niin paljon ja niitä tulee selattua, jopa kahlattua niiiin paljon, että tutummaksi tulleille vain yleensä kommentoi ja liian harvoin heillekään.
Sääli sinänsä, koska mielenkiintoista keskustelua olisi varmaan siellä sun täällä menossa, jos vain ehtisi kaiken lukea.
Ahkerat kommentoijat jäävät mieleen paremmin tai sitten blogin pitää jotenkin muuten erottua.

Kutominen ja neulominen käsittääkseni jo molemmat hyväksytään termeinä, kuten lankakomerokin tuossa mainitsi. Ehkäpä tämän neule(blogi)buumin ansiosta asia on sopivasti arkipäiväistynyt, eikä siitä tarvitse enää niin vääntää kättä. :)

Mukavaa keväänjatkoa sinulle!

Memmu said...

Hei Helmis, osuit naulan kantaan noiden neuleohjeiden suhteen. Minulla on ihan sama vaikutelma siitä, että ohjeen pitää joidenkin mielestä olla vähintäänkin englanniksi ennen kuin sen voi hyväksyä ;)

Mukavaa kevättä sinullekin!

JaanaV said...

Hei!
osuin tänne Ilun komenttilaatikon kautta, ja täytyy minunkin laittaa lusikkani tuohon lehtiasiaan.

Useinkaan ei aijatella lehtiä haukkuessa sitä miten monenlaiselle lukijakunnalle lehti on tarkoitettu. Jokainen suomalainen neuloja ei taatusti kirjoita blogia tai/ja ole niin eriomainen neuloja, että näiden meidän kotoisten lehtien mallit olisi mitenkään huonoja tai epäsopivia tai jotain muuta vastaavaa.
Nämä lehdet eivät vaan vastaa näiden turhautumistaan purkavien tarpeita vaikka ne vastaakin varmaan suurimman osan suomaisten käsityöntekijöiden tarpeisiin.
Voi siis myös kysyä olisikohan meillä jollekin muunlaiselle neulelehdelle markkinarako? Voi myös todeta, että onneksi noita ulkomaisia lehtiä voi tilata tännekin, niin ei tarvitse "tyytyä" kotimaiseen.

Komentoinnista vielä. Usein komentoi helposti nitä blogeja joita tuntee, joko henk.koht tai blogielämän kautta. Blogien lukemiseen tahtoo mennä niin paljon aikaa ja komentointi vie myös sitä aikaa, niin valitettavasti kommentoiti tahtoo jäädä vähiin ja välillä tuntuu hurjalta kirjoittaa kymmenettä "onpa ihana huivi"- kommenttia.
Muuten tämä sinun tapasi vastata komentiin on tosi kiva.

Memmu said...

Hei Jaanav, kiva kun jaksoit kommentoida! Minusta on kiva keskustella, joten siksi vastailen kommentteihin. Olet kyllä oikeassa tuon lehtihomman suhteen. Mutta sitä ihmettelen, että jos ei lehti miellytä, eikö vain voi perua tilauksen ja yrittää löytää jotain, mikä vastaa enemmän omia tarpeita? Joskus tulee mieleen että omaa erinomaisuutta korostetaan lehtien (hieman jopa masokistisella) lahtaamisella.

laura koo said...

Tilaan kotimaisia lehtiä, koska haluan kuitenkin kannattaa myös kotimaista osaamista, vaikkei se odotuksiini aina vastaakaan.

Muinoin harrastamieni lehtikatsausten perään on kommenttiboksista myös kyselty, että kyllä ne joitakin lukijoita viihdyttivätkin.

Niin ja ohjeen julkaisukieli ei ainakaan mulle oo mikään arviointikriteeri. Enkunkieliset ohjeet ovat usein niin rautalangasta väännetty, että niistä neulominen ärsyttää välillä ainakin yhtä paljon kuin kotimainen paikoin "kökkö" neulesuunnittelu.

Neuleblogien yhteisöllisyydestä on pakko kertoa vielä sen verran, että aloittaessani bloggaamisen mulla ei ollut yhtä ainoaa neulovaa kaveria. Olin kuitenkin aktiivinen kommentoija muiden blogeissa ja aloin käydä ahkerasti sekä asuin- että kotipaikkakuntani neuletapaamisissa ja niiden kautta tutustuin muihin bloggaajiin. Se niistä sisäpiireistä.

Memmu said...

Kiitos kommentistasi laura koo! Käsittääkseni en ole missään puhunut sisäpiiristä. Meillä myös lienee hyvin erilainen käsitys siitä, mitä sana neuleblogi tarkoittaa. Minulle se on ja pysyy virtuaalisena, netissä olevana juttuna, jolla ei ole mitään tekemistä neuletapaamisten ja henkilökohtaisen tutustumisen kanssa.Olen näköjään naivisti luullut, että voisi tutustua ihan pelkästään netin kauttakin ja päästä mukaan neulebloggaajien laajaan virtuaaliseen yhteisöön tiukemminkin. Minulle on täysin mahdotonta tulla mukaan bloggaajien neuletapaamisiin. Oikeassa elämässä tunnen itse asiassa hyvinkin monta neulonnan harrastajaa mutta kukaan heistä ei pidä neuleblogia.

Epäilemättä lehtien ym. esittely on kiinnostavaa. Siitä vain jää paha maku, jos kaikki kotimainen aina haukutaan kategorisesti, mutta niinhän se on, että mollaaminen vetoaa ihmisluontoon, se on hyvää viihdettä. Näkeehän sen jo tästäkin, kun tähän kritisoivaan postaukseen satelee vastauksia, kun usein kirjoittelen ihan ilman kommentoivaa yleisöä :) Eikä se neuleohjeen kieli oikeasti mitään merkitse, olen vain huomioinut tendessejä, että kaikki mikä tulee ulkomailta on ihkua...

Raisa said...

Heh, harmi että tämä meni tällaiseksi. Kriittisen tekstisi perään satelee kommentteja. Kuinka yleensä? Hiljaista (paitsi että sulla kuitenkin joka postin perässä on jotain kommentteja edes). No ainakin minun suosikkilistalla olet, ja seuraan päivityksiäsi. Mukavaa kevättä! =)

Memmu said...

Huomenta Raisa! Noihin Valokuvatorstain postauksiin tulee tosiaan aina kommentteja. Ohjeissakin kyllä kehotetaan kommentointiin ja yhteisöllisyyteen. Saan ilokseni myös toisinaan muutaman kommentin käsityöaiheisiin postauksiin, mutta niissä riittää kyllä ihan kommentittomiakin.

Mukavaa kevättä myös sinulle :)

anna said...

Kiva on tosiaan tuo eka keeppi!

Itse aloitin viime syksynä blogaamisen ja ensimmäisten tervetulotoivotusten jälkeen mullakin kommentointi hiljeni. Sen jälkeen on löytynyt joitain "vakiovieraita", joiden blogiin myös itse kommentoin. Paljon on postauksia, joissa ei kommentteja ole. Itse tykkään kanssa kommentoida vaan, jos asiaa oikeasti on. Toki myös hienoja valmistuneita töitä :)

Ja minusta kotimaisissa lehdissä on paljon onnistuneitakin malleja ja ideoita! Minulle tulee niitä kolme tällähetkellä muistaakseni.

Memmu said...

Hei anna, minustakin kotimaisista lehdistä (mitä nyt niitä olen selannut) voi löytää hyviä ideoita ja mallejakin, ihan yhtälailla kuin ulkomaisista. Ja eihän kaikkea ole pakko tehdä sellaisenaan vaan voi käyttää luovasti saamiaan ideoita, soveltaa.