Sukan anatomiaa - Sock's anatomy

Näin Halloweenin (vai pitäisikö sanoa haamuaaton, kuten jossain olen nähnyt) kunniaksi sumuisa kuva viime viikolta.

A little bit Halloween mood.

Nämä sukat kudoin taannoin Lämmitä pikkuvarpaat -keräykseen, jonka alunperin bongasin Tiinan neuleblogista. Huomasin kauhukseni Kaisan blogista, että tämä keräys oli päättymässä juuri, kun olin postittamassa sukkia. Nyt jäi pieni epäilys siitä, ehtivätkö sukkani ollenkaan pikkuvarpaita lämmittämään. Olisi ehkä voinut tietottaa tuosta deadlinesta hieman näkyvämmin. Minunkin sukkani olivat valmiit, en vain heti saanut niitä postiin, kun en osannut arvata kiirettä. Samoin siitä olisi voinut paremmin tiedottaa, minkä kokoisia sukkia kaivataan lisää, sillä näistä taisi tulla turhankin isot (koko 27), kun luulin, että väki yleisesti tekesi pieniä, mutta olin sitten väärässä.

Minulla on taas pää täynnä ideoita ja vähän aikaa niitä toteuttaa, mutta siitä huolimatta tungin nämä sukat muiden projektien väliin ja olen siitä iloinen muutenkin kuin sen takia, että pienellä vaivannäöllä saatoin (toivottavasti!) auttaa jotain pientä ihmistä, jolle on tässä maailmassa lähtökohtaisesti annettu todella vähän eväitä. Nautin nimittäin suunnattomasti aivan yksinkertaisten sukkien tekemisestä.

Muistui taas konkreettisesti mieleen, mikä minua neulomisessa viehättääkään. Parhaimmillaan neulominen on rentouttavaa puuhaa, josta saa vaivan palkaksi myös jotain hyödyllistä, ja jos oikein hyvin käy, myös jotain kaunista. Olen varmaan aika vanhanaikainen ja tylsä neuloja, joka tekee mielellään itse vaatteita ja asusteita, koska niille on tarvetta. Ehkä se on geeneissä: toisella isoäidilläni oli suuri perhe, eikä villasukkia tai muita villavaatteita ollut koskaan tarpeeksi, ja mummoni on kuuluisa siitä, että kutoi sukkaa kävellessäänkin.

Ehkä en sovi bloggaamaan, kun olen lähtökohtaisesti tällainen hyvin yksinkertaisesta viehättyvä tarpeeseen kutoja. Kyllä minäkin ihailen joka toisessa blogissa näkyviä toinen toistaan ihanampia sukkia, jotka eroavat itseraidoittuvasta seiskaveikasta kudotusta perussukasta kuin maa kuusta. Olen hankkinut sukkakirjojakin ja haaveilen pitsisukista, mutta jotenkin pohjimmiltaan ihan perussukka, jota kutoessa ei tarvitse ajatella sen kummemmin, sen kuin vain kutoo menemään, on jotenkin erityisellä tavalla tyydyttävä.

I made a pair of simple children's socks for a campaign and making them reminded me how much I enjoy simple knitting. Actually, for me knitting basically represents a way of relaxing that also produces something useful and if one is lucky, also something beautiful. I do enjoy beautiful and skillful things that you see in so many blogs, but ultimately I think I am a simple soul who gets a great satisfaction out of knitting something very simple and useful. Maybe it is in my genes. My grandmother had a large family and out of necessity she was constantly producing woolen things to clothe her family and she even knitted while walking.

Glitter

Viime aikoina elämä on haitannut harrastuksia. Iltaisin on niin naatti, että tuskin jaksaa kutimeen tarttua ja aivoton surffailu tuntuu olevan sopivaa aivojen nollaamista. Ei puhettakaan, että jaksaisi vaikka kirjoittaa sähköpostia. Ehkä väitöskirjan viimeistely tosiaan vie mehut, vaikka tykkäisikin työstään ja vaikka oikeasti ei enää olisi pakko tehdä mitään, mutta kun itse haluaa vielä, vähän.

Sain myös lapasvaihdon lapaset tehtyä ja lähetettyä parilleni Sinikalle, joka toivoi lämpimiä, konepestäviä kirjo- tai palmikkolapasia. Tein lapaset Smartista ja sovelsin perinteistä gotlantilaista "mansikankukka"-kuviota, jonka malli löytyi Vibeke Lindin kirjasta Strik med nordisk tradition. Jäi karmea harmitus päälle, kun illalla väsyneenä kutoessani onnistuin möhlimään toisen lapasen peukalokiilan. Huomasin sen tietysti vasta kun koko lapanen oli peukaloa vaille valmis eikä minulla ollut mehuja purkaa. Ei sitä onneksi paljon huomaa, kun yritin virhettä paikkailla, mutta harmittaa, kun tietää se olevan siellä ja vielä toiselle tehdyssä työssä. Aivan kuin en muka lapasta osaisi tehdä. Näköjään sitten en :(

Syksy on tullut ja talvi on edessä ja tyttö on kasvanut niin vinhasti, että tarvitsee uusia villavaatteita.

Ensihätään tein pienen boleron viime vuoden puolukkaboleron malliin. Lankana Sisu ja Sisu Glitter, puikko 3,5. Tätä voisi sitten kai kutsua lappapuuroboleroksi.

Tyttö tarvitsee myös akuutisti uuden lämpimän villapuseron ulkoiluvaatteiden alle ja se on kovaa kyytiä muotoutumassa, aika aivotonta puuhaa kun on.

Tässä vielä lopuksi vähän syksyn tunnelmia ja ennen kaikkea värejä. Kerrankin oli hyvä ottaa kuvia, kun oli kuulas, aurinkoinen päivä. Pitäisi ehtiä ulos nauttimaan valosta ja väreistä niin kauan kuin niitä vielä riittää.

Ai niin, seuraavaksi aion VIHDOIN tehdä jotain itselleni. Tässä olisi kasa lankoja, joista voisi muovata liivin Bella Blousen ohjetta soveltaen.

My daughter acutely needs new clothes and I started by making a glittering little bolero, modeled after the one I made last fall. A sweater is also on the way. After that's finished it's time to make something for myself, a vest I think, based on Bella Blouse pattern. I also finished the mitten exchange mittens. Otherwise life disturbs hobbies and I guess finishing one's Ph.D. thesis takes its toll, after all.

Vaihdokkaita ja muita ihanuuksia - Changelings and other lovely things

Perjantai oli neuleblogiurani kaikkien aikojen postipäivä. Postilaatikossa odotti ei vain yksi vaan peräti kaksi kaunista, ihanasisältöistä pakettia.

Toisen paketin sisältö näytti tältä:

Pääosassa ovat tietysti Lapasvaihdon vaihtoparini Hannan tekemät ihanat vaihdokaslapaset, mutta huomioi myös aiheeseen sopiva kortti ja värimaailmaan sopivat kuivatut hedelmät.

Lapaset ovat täydellisen sopivat ja kaunis malli on tehty aivan ihanasta, pehmeästä alpakasta ja villasta. Kiitos vielä kerran lapasista, Hanna, nämä ovat upeat!

Toisen paketin sisältö taas näytti tältä:

Aivan arvaamatta kohdalleni sattui onnenpotku ja voitin Goldenin blogiarpajaisissa.

Olen ihan haltioissani tuosta upeasta langasta (baby alpakkaa ja silkkiä!), joka varmasti päätynee pitsihuiviksi, kuten Goldenkin vihjaili. Kiitoksia vielä kerran ihanasta paketista!

Friday was my lucky knitting mail day - not one but all of two lovely packages were waiting for me in the mail. One of them contained the beautiful, soft and perfectly fitted alpaca changeling mittens from Hanna. The other package is a mere lucky luxury - I got lucky in a raffle by Golden and she sent me the loveliest baby alpaca and silk blend that will certainly end up as a lace shawl.

Tuhat lankaa tulessa - Winding yarn

Nämä ihanat puuvillaviskoosipellava-langat tarttuivat mukaan huivilangoiksi.















Tämä oli jo pakko aloittaa, vaikka muutakin puuhaa olisi omiksi tarpeiksi:

Näköjään samaa värimaailmaa kuvastaa tämä hukkahopeasta pikapikaa väännelty (tarkoitettu korvaamaan yläkuvassa näkyvä lankalenkki) silmukkamerkki, johon laitoin vain yhden ainokaisen Swarovskin kristallin.

Edelleen samaa värimaailmaa kuvastavat nämä Hildesheimista Saksasta (ks. yllä) tehdyt löydöt eli Regia Silk ja "helmiäis"napit:

Tällä hetkellä mietin huivin tekoa tuosta Regiasta, samoin tästä, Gjestalin uudesta merinoihanuudesta:

Kesällä matkasi varastoihin myös tällaista, joista tulossa tytölle puseroa, tunikaa tai vastaavaa.

Nämä hyppäsivät mukaan saman tien. Ajattelin kokeilla jossain välissä sipulilla värjäystä, ne sävyt ovat niin upeita.

Sipulivärjäyksen upeuden mielestäni todistaa tuo oikeanpuoleinen sipulilla värjätty lanka. Vasemmalla kanervalla värjättyä lankaa. Nämä tarttuivat mukaan Kystens arv-museon putiikista Norjan Stadsbygdistä.

Ja lopuksi uusin värihullutukseni:















Tämä vihreä vain on jotain ihanaa!















Yllä pientä mallitilkustelua.

Alla todiste siitä, että tämä väri ei jätä rauhaan:















Yksinkertaista helmiterapiaa meneillään.
















This time a review of my latest yarn purchases and some newly started projects. Notify the matching colour schemes. Also thinking of dying some yarn with onion since the shades are of such beautiful yellow.

Puputusta - Bunny things

Viime aikoina olen taas ostellut lankoja. Niistä on jo jotain aloitettu ja useampi juttu on suunnitteluvaiheessa, mutta lisää näistä myöhemmin. Ensin pikku katsaus siihen, mitä sitä on viime aikoina tultukaan tehtyä.

Pidän kovasti apupupu-ideasta (kiitos pyöröneulontaohjeesta kuuluu Nice Factorin Marsulle), mutta en taida olla oikein pupuneuloja, sillä olen saanut niitä valmiiksi vain kolme ja niistäkin vain kaksi on matkannut SPR:lle, josta päässevät uuteen kotiin. Kolmannen tein veljentytölle, joka sellaisen halusi nähtyään alla olevan pupun.

Tässä vielä yhteispotretti maailmalle lähteneistä pupuista.





















Tämä pupu taas meni veljentytölle.

Olen täti, joka ei osaa sanoa ei millekään veljentytön pyynnölle, kunhan se vain liittyy kutomiseen. Tein nimittäin samaan syssyyn tytölle myös ponchon, sillä hän näki tämän serkulleen kutomani ponchon ja innoistui ja omi heti poncholangaksi lahjaksi saamani vihreän langan, johon sitten haettiin täydennystä (yhteensä tällaiseen ala-asteelaisen kokoon meni 5 kerää lähes täydelleen), että sitä riittäisi ponchoksi asti. Tämä on samaa yksinkertaista mallia, jossa kaksi suorakeidetta ommellaan vinottain yhteen. Lankana on Novitan Samos, joka on samettinen lanka ja nopea kutoa (muistaakseni vitosen puikolla), tosin jos joutuu purkamaan, kierre meinaa helposti hävitä langasta.

Huivihulluus jatkuu. Alla pingotuksessa Sisusta tehty Shetland Triangle (taas!) tytölle, joka kysyi minulta edellistä huivia kutoessani, että tuleeko se hänelle. No, se meni lahjaksi, mutta tokihan tytöllekin piti huivi saada. Kudoin 3,5 puikolla ja lopputulos on hieman (melkoisen pientä) mallia pienempi ja mielestäni sopiva reilu 3-vuotiaalle. Väri seuraa myös ikäkautta.

Tähän menin sitten pitkän harkinnan jälkeen mukaan. Muutamat valmiit lapaset ovat jo löytäneet uusille omistajilleen (uskomatonta ripeyttä!) ja kuten vähän pelkäsinkin, rimakauhu iski, mutta ehkä se vielä tästä. Parini Sinikan toiveet kuultuani mielessä alkoi nopeasti kehkeytyä suunnitelma, sain langat ostettua ja kutominen on aloitettu, mutta viime viikon kiireistä johtuen en vielä ole saanut valmista. Mutta kuten sanottu, ehkä tämä vielä tästä. Omat lapaseni tulen muuten saamaan Hannalta. Jännää!


Lately, I've been buying a lot of yarn, but more of that later. I finished some bunnies for charity and one for my niece who also ordered a poncho that I knitted as a dutiful and loving aunt. My daughter wanted her own Shetland Triangle and I obliged her in her favourite pink. After a lengthy deliberation I decided to join a Finnish mitten swap and after seeing the few (already!) finished mittens I feel like the standard is set high, which worries me a bit, but I hope things get sorted out.

Inspiration

Edellisessä postauksessa lupailin pientä kurkistusta myös neuleohjeisiin. Minusta vanhat käsityöohjeet ylipäätään ovat kiehtoavia ja varsinkin lasten malleissa pieni vanhahtavuus vain lisää viehättävyyttä, ja ainahan voi tehdä malliin sellaisia muutoksia, että saa nykyaikaisen ja käytännöllisen lopputuloksen. Muutama todella kiva mekkomalli sattui eteen, erityisesti pidän tuosta ylimmästä turkoosisävyisestä, jopa niin paljon, että voisin toteuttaa tätä osviittana käyttäen tytölle pitkään suunnittelemani liivihameen tapaisen.

Huivi 70-luvun tyyliin:















Minusta tämän tyylinen kuvitus on ihana: (tämä kuva vanhasta askartelukirjasta)















Tässä vielä lisäinspiraationa transylvanialaisen torin väri-iloa:














































Sekä loppuun perinteistä kirjontaa, tämäkin transylvaniasta:















Just a bit of inspiration, old patterns, illustrations, traditional sewing and colour feast of a Transylvanian market.

Long and winding road

5 viikkoa, 7000 km, 12 maata - sekä lähes täydellinen blogitauko niin kirjoittamisen kuin lukemisen osalta. Kotiin päästyä ensin pyykkivuori, ihan kirjaimellisesti, ja sitten postilaatikkoon tämä:

Nyt tuntuu, että jaksaisi taas blogata.

Miehen äiti (en pysty käyttämään anoppi-sanaa) kaiveli kätköjään ja mm. tämän näköinen pussukka

piti sisällään vetoketjujen, nauhojen sun muiden tilpehöörien lisäksi myös kokoelman 70-luvun käsityöohjeita. Neuleohjeitakin joukosta löytyi, mutta ompeluohjeet, joista esittelen alla valittaja paloja, olivat myös todella inspiroivia. Teen neulejutuista postauksen myöhemmin.

Osa oli todella ihania, näitä voisi soveltaa ihan suoraan nykyhetkeen, kun vain ehtisi, osaisi... Osa taas ei ole kestänyt ajan hammasta erityisen hyvin, "O tempora, o mores" tai ainakin vähän sinne päin. Mutta niiden arvo onkin sitten toisaalla, hupipuolella. Kukin saa päätellä, mikä kuuluu mihinkin osastoon.

Neulomisen sosiaaliseen puoleen liittyen harkitsen kovasti Lapasvaihtoon liittymistä, mutta SNY-kierros jää tänä syksynä väliin, eiehdieijaksa.

Loppuun vielä, pitkästä aikaa, meemi, joka on mielenkiintoinen ja hauska. Bongasin tämän ensin Tiinalta.

Kirjoita lauseet niin kuin sanot ne:

1.Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
Mun siskon punanen mekko mahtuu mulle kans.

2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?
Tarvikko sää apuva siinä kirijotustehtäväsä minkä maantiejonope anto?

3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
Okei, tehhään niinku sää ehotit.

4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
Mummu sano että se hakkee meijät siinä varttia vaille kuus.

5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
Mää matkustinki Helesinkiin linija-autolla ku myöhästyn junasta.

6. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
Ookko sää nähäny missään mun isovelijen kännykkää?

7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?
Ostikko sää sen hammeen joka me nähtiin viime viikolla “Eitsh’än’emisä”?

Kerro ihimeesä mullekki, jos jatkat tätä!

5 weeks, 7000 km, 12 countries - almost absolute break from anything to do with blogging. At home, a mountain of laundry, quite literally and after that a very special book in the mailbox. Now I feel like blogging again and start by taking a look at some inspirational (or else amusing) 70's handwork stuff, dug out by my mother-in-law.