Vuoden viimeinen - The last of the year

Voin melkoisella varmuudella luvata, että tämä on tämän vuoden viimeinen postaus (vaikka useimmat lukenevat tämän ensi vuonna). Lapsena oli muuten äärimmäisen kutkuttavaa miettiä vuoden viimeisenä päivänä kaikesta mahdollisesta tyyliin "tänä vuonna en enää käy vessassa/saunassa, en enää syö, juo, vaihda vaatteita.

En koe olleeni mitenkään kovin tuottelias kutoja vuoden aikana, joten en viitsi edes itse kurkkia menneen vuoden saldoon. Jotenkin koko kutomistouhu on muutenkin aika alamaissa. Tuntuu ettei mikään valmistu ja sekin mikä valmistuu, on puolivillaista (hahah, pun intended). Tuntuu, että aiemmin sain valmiiksi sellaistakin, josta itsekin tykkäsin kovasti, nyt kaikki tuntuu olevan vähän sinnepäin. En tiedä, olenko vain jotenkin sattunut epäonnistumaan viime aikoina vai ovatko odotukset liian korkealla sen takia, että on nähnyt niin paljon kaikkea ihanaa neuleblogeissa.

Keskeneräisiä on mm. kolme pitsihuivia, lapaset ja yhtä sun toista muuta ja puikoille olisi hyppäämässä muutamia pitempään suunniteltuja juttuja, mutta en oikein tiedä, uskallanko edes aloittaa mitään muuta, ennen kuin olen saanut valmistumaan jotain todella onnistunutta, joka toivottavasti nostaa uskoa omiin kykyihin.

Jo aikaa sitten (muistaakseni lokakuussa) valmistui kaksi kokeellista paria tossuja tytölle tarhakäyttöön. Molemmissa on nahkapohja, tosin vaaleanpunaisissa (lankana Sisu ja Sisu glitter) on nahkaa vain kantapäissä ja varpaissa, sillä tossun on tarkoitus venyä jalkaan sopivaksi. Lopputulos on jalassa ihan nätti, ilman jalkaa minulle tulee tossuista mieleen karjalanpiirakka, sellainen pieni ja söpö, vai sulhaspiirakoiksiko niitä kutsutaan. Huovutetut ovat oikeastaan ihan kivat, vaikka koosta tuli melkoisen nafti, mutta jostain syystä Tove nyppääntyy käytössä aivan järkyttävästi. Molemmat tossut on muuten aloitettu kärjestä, jos nyt jotakuta sattuisi kiinnostamaan (apua asiaan löytyy ainakin Ullasta).

Nyppääntyvät Tove-tossut.















Pohjassa oli siis nahkaa.

Karjalanpiirakat rivissä...

...ja jalassa.

Sain myös valmiiksi lapaset tytölle raitalangan tähteistä. Tein vähän erilaisen ranteen, joustimen sijasta 1o, 2n joka toinen kierros, ja kämmenselässä sama jatkuu parissa raidassa. Keskellä on eräänlaisen palmikontapainen polveileva köynnös.

Päivän valokuvahaaste: ota kuva joulukuun lopun lähestulkoon arktisessa pimeydessä kolmivuotiaan kädestä hetkellä, jolloin kys.henk. on päättänyt, että hänen uuteen lapaseen verhottu kätensä tanssii. Ou jee.

Käytin lapasiin 2,5 bambuja ja suhtautumiseni puikkoihin on kaksijakoista. Puikot ovat kevyet, mikä on hyvä jos pitää näpertää silmukoiden kanssa jotain vaikeaa. Silmukat eivät myöskään luista pois puikoilta, mitä arvostan, mutta sitten se kuuluisa mutta. Ainakin minun teräskouriini tuommoiset kakspuoloset ovat ihan liian hentoiset. Tuntuu, että jos pitää vähänkään vääntää vaikkapa kavennuksissa, puikot napsahtavat väkisinkin poikki. Mistä johtuen minuun iskee neuroottinen halu näpsäyttää ne uhasta poikki. Ja jäljestä tulee löysää ja epätasaista kun pitää niiiin varoa.

Ompelin tuossa joulun alla myös jotain pientä ja neulahuovutustakin tuli kokeiltua, mutta niitä en nyt jaksa tähän laittaa.

Loppuun vielä kysymys ja avunpyyntö niille valppaille lukijoilleni, jotka ovat tänne asti jaksaneet selata. Oletko käynyt Lontoossa tai tiedätkö muuten vain paikallisista lanka-apajista? Ottaisin erittäin mielelläni ja kiitollisena kaikenlaista vinkkiä vastaan. Edellinen Lontoon vierailu oli niin pikainen, että ei siinä mitään käsityötarvikkeita ehtinyt etsimään, joten olen ihan pihalla aiheen suhteen eikä apua löydy ainakaan tavallisista opaskirjoista. Googlettaahan voi tietysti, mutta arvostaisin ihan kunkin omia kokemuksia.

Haluan toivottaa jokaiselle lukijalleni hyvää uutta vuotta. Tapahtukoon teille kaikenlaista kivaa ja positiivista ja ennen kaikkea, innoittukaa ja onnistukaa neuleiden suhteen!

The last post of the year, I presume. It was a way back in October, I think, that I made two pairs of somewhat experimental kindergarten slippers with leather sole for my daughter. She got a pair of pink mittens, too. I was also sewing a few things before Christmas and experimented with needle felting, but more of those later.

Then a request of help to my readers. Do you know anything about yarn shops in London? If you do, please, could you give me some tips, I would be most grateful.

I wish all my readers a very happy new year. May nice and positive things come on your way and most of all, let you be an inspired and successful knitter.

Monenlaista tynkää - Hardly finished

Laitanpa ensin nämä pikkuiset "lapasentyngät", jotka vapautuivat esiteltäväksi, kun saajan synttärit on vietetty.

Edestä, takaa, istuu, makaa...

Lanka Dalegarnin Falk 100% pesunkestävää villaa, puikko taisi olla 3, pitsineule adoptoitu Kuuran kosketus -sukista. Muutama raita ja pikkuisen virkkausta lisänä muutoin aika perusjutussa. Tykkäisin itsekin, hmmm.

Olen jo pitkään mainostanut aikovani liiviä ja tässä todiste siitä, että aloitettu on. Kuvassa helmapitsin alku. Ei vain ole aikaa oikein edetä, mutta ihan kivan näköistä, tosin sen verran monimutkaista, että ihan heti ei opi mallikertaa ulkoa, joten voipi mennä aikaa, että kunnolla edetään.

En viime aikoina ole paljon kortteja esitellyt, sillä olen kortteineni kuin eri planeetalta muihin korttiharrastajiin verrattuna, mutta tässä vaihteeksi yksinkertainen, mutta mielestäni ihan söpö onnittelukortti.

Loppuun vielä vähän erilainen juttu. Nimittäin Kasilin blogista löytyi kiva ja erilainen haaste. Tässä minun harakanvarpaitani. Ilman sensurointia... lukuyritykset omalla vastuulla.

Finally I can publish these fingerless mittens, since the birthday of their new owner has been celebrated. I have started a lace band for a vest that I have intended to do since the summer. Looks nice, but is rather complicated, so it will be difficult to remember the pattern. I haven't been showing many cards lately, but I thought this was fairly cute, so here you are. The last picture shows some uncensored scribbling, published here as part of a challenge by Kasil.

Raitapaita - Stripy sweater

Eilen elettiin näin lumisissa tunnelmissa.

Jos jatkan samojen kohteiden kuvaamista, tästähän tulee samalla eräänlainen vuodenaikojenvaihtumisblogi :)

Yllä muutama kuva viime aikojen lankaostoista: Lanettia ja Extra Merinoa. Mustaa Lanettia minulla oli jo aiemmin, valkoista ostin lahjahuiviin ja vihreä ja turkoosi tulivat "kaupan päälle", kun minuun iski jokin kohtaus kokeilla jotain värikästä. Kun joskus pääsen ideaani käsiksi, mukaan tulee varmaan näitä kaikkia yhdessä. Samoin Extra Merinoa minulla oli jo violettina, valkoinen ja vaaleansiniturkoosi tahtoivat mukaan muuten vain.

Saan muuten näköjään inspiraation väriyhdistelmiin ihan mistä vaan - tuo Extra Merino -yhdistelmä tuli mieleen, kun katsoin vaaleansinisellä lautasella olevaa jogurttia ja mustikkahilloa. Yleensä sentään saan väri-inspiraatiota hieman konservatiivisemmista lähteistä, kuten eri medioissa esiintyvistä kuvista tai ihmisten vaatteista.

Tässä lopuksi raitapaita valmiina. Tämä on siis tarkoitettu reilu 3-vuotiaalle ulkoiluvaatteiden alle ja sisävaatteiden päälle ja tämä funktio pitkälti saneli designin: sellainen ettei purista (ei siis esim. raglania), mutta ei niin suuri että on hankalaa, kunnolla pituutta resoreissa, ettei kylmä pääse sisään, mutta ei niin korkeaa kaulusta, että alkaa kutittaa ja ahdistaa.

Tuo raitaisuus taas lähti siitä, että etsin varastosta sopivan lämmintä villalankaa ja huomasin, että minulle on kertynyt enemmän kuin tarpeeksi Sandnesgarnin Smartia monessa värissä. Lapasvaihdon lapasista jäi yli ruskean sävyjä ja pikkuisen valkoista ja olin jo keväällä ostanut paria sinistä ja samaa valkoista kuin vaihtolapasissakin. Valitsin parhaiten yhteen sopivat värit (rannalle jäi punaista, vihreää ja kirjavaa lankaa) ja mietin, että raitoja pitää olla. Otin 3,5 puikot, katsoin mallia silmukkamäärään aiemmin kudotusta villatakista ja aloin kutoa mitä sylki suuhun toi. Pieneksi jujuksi kudoin langanvaihtokierroksen nurjana ja värien väliin tuli siis aina kohoraita. Pikkuisen joutui säätämään kaulusta ja hihan resoria, ilman mallia kun siis menin eteenpäin ja meinasi tulla kyllästyminen. Valmis pusero on onneksi sopivan kokoinen, lämmin, ja tyttökin on sen omaksunut mukisematta käyttöön, joten voinen olla tyytyväinen, vaikka tämä ei mikään häikäisevä esimerkki nerokkaasta neuledesignista olekaan.

Yesterday was a snow day - if I continue taking pictures from the same vantage points, this will eventually turn into a season changing blog :)

I made a trip to yarn store and reveled in colourful yarn. Some of my inspiration comes from less conservative sources, like from yoghurt and blueberry jam on light blue plate, but generally I am inspired in more traditional ways, like looking at pictures and clothes people wear.

My daughter's sweater is finally finished - a simple design for practical use to keep her warm during winter. The yarn Smart from Sandnesgarn is from my stash and the design came about because I had many different colours that called for stripy design.

Sukan anatomiaa - Sock's anatomy

Näin Halloweenin (vai pitäisikö sanoa haamuaaton, kuten jossain olen nähnyt) kunniaksi sumuisa kuva viime viikolta.

A little bit Halloween mood.

Nämä sukat kudoin taannoin Lämmitä pikkuvarpaat -keräykseen, jonka alunperin bongasin Tiinan neuleblogista. Huomasin kauhukseni Kaisan blogista, että tämä keräys oli päättymässä juuri, kun olin postittamassa sukkia. Nyt jäi pieni epäilys siitä, ehtivätkö sukkani ollenkaan pikkuvarpaita lämmittämään. Olisi ehkä voinut tietottaa tuosta deadlinesta hieman näkyvämmin. Minunkin sukkani olivat valmiit, en vain heti saanut niitä postiin, kun en osannut arvata kiirettä. Samoin siitä olisi voinut paremmin tiedottaa, minkä kokoisia sukkia kaivataan lisää, sillä näistä taisi tulla turhankin isot (koko 27), kun luulin, että väki yleisesti tekesi pieniä, mutta olin sitten väärässä.

Minulla on taas pää täynnä ideoita ja vähän aikaa niitä toteuttaa, mutta siitä huolimatta tungin nämä sukat muiden projektien väliin ja olen siitä iloinen muutenkin kuin sen takia, että pienellä vaivannäöllä saatoin (toivottavasti!) auttaa jotain pientä ihmistä, jolle on tässä maailmassa lähtökohtaisesti annettu todella vähän eväitä. Nautin nimittäin suunnattomasti aivan yksinkertaisten sukkien tekemisestä.

Muistui taas konkreettisesti mieleen, mikä minua neulomisessa viehättääkään. Parhaimmillaan neulominen on rentouttavaa puuhaa, josta saa vaivan palkaksi myös jotain hyödyllistä, ja jos oikein hyvin käy, myös jotain kaunista. Olen varmaan aika vanhanaikainen ja tylsä neuloja, joka tekee mielellään itse vaatteita ja asusteita, koska niille on tarvetta. Ehkä se on geeneissä: toisella isoäidilläni oli suuri perhe, eikä villasukkia tai muita villavaatteita ollut koskaan tarpeeksi, ja mummoni on kuuluisa siitä, että kutoi sukkaa kävellessäänkin.

Ehkä en sovi bloggaamaan, kun olen lähtökohtaisesti tällainen hyvin yksinkertaisesta viehättyvä tarpeeseen kutoja. Kyllä minäkin ihailen joka toisessa blogissa näkyviä toinen toistaan ihanampia sukkia, jotka eroavat itseraidoittuvasta seiskaveikasta kudotusta perussukasta kuin maa kuusta. Olen hankkinut sukkakirjojakin ja haaveilen pitsisukista, mutta jotenkin pohjimmiltaan ihan perussukka, jota kutoessa ei tarvitse ajatella sen kummemmin, sen kuin vain kutoo menemään, on jotenkin erityisellä tavalla tyydyttävä.

I made a pair of simple children's socks for a campaign and making them reminded me how much I enjoy simple knitting. Actually, for me knitting basically represents a way of relaxing that also produces something useful and if one is lucky, also something beautiful. I do enjoy beautiful and skillful things that you see in so many blogs, but ultimately I think I am a simple soul who gets a great satisfaction out of knitting something very simple and useful. Maybe it is in my genes. My grandmother had a large family and out of necessity she was constantly producing woolen things to clothe her family and she even knitted while walking.

Glitter

Viime aikoina elämä on haitannut harrastuksia. Iltaisin on niin naatti, että tuskin jaksaa kutimeen tarttua ja aivoton surffailu tuntuu olevan sopivaa aivojen nollaamista. Ei puhettakaan, että jaksaisi vaikka kirjoittaa sähköpostia. Ehkä väitöskirjan viimeistely tosiaan vie mehut, vaikka tykkäisikin työstään ja vaikka oikeasti ei enää olisi pakko tehdä mitään, mutta kun itse haluaa vielä, vähän.

Sain myös lapasvaihdon lapaset tehtyä ja lähetettyä parilleni Sinikalle, joka toivoi lämpimiä, konepestäviä kirjo- tai palmikkolapasia. Tein lapaset Smartista ja sovelsin perinteistä gotlantilaista "mansikankukka"-kuviota, jonka malli löytyi Vibeke Lindin kirjasta Strik med nordisk tradition. Jäi karmea harmitus päälle, kun illalla väsyneenä kutoessani onnistuin möhlimään toisen lapasen peukalokiilan. Huomasin sen tietysti vasta kun koko lapanen oli peukaloa vaille valmis eikä minulla ollut mehuja purkaa. Ei sitä onneksi paljon huomaa, kun yritin virhettä paikkailla, mutta harmittaa, kun tietää se olevan siellä ja vielä toiselle tehdyssä työssä. Aivan kuin en muka lapasta osaisi tehdä. Näköjään sitten en :(

Syksy on tullut ja talvi on edessä ja tyttö on kasvanut niin vinhasti, että tarvitsee uusia villavaatteita.

Ensihätään tein pienen boleron viime vuoden puolukkaboleron malliin. Lankana Sisu ja Sisu Glitter, puikko 3,5. Tätä voisi sitten kai kutsua lappapuuroboleroksi.

Tyttö tarvitsee myös akuutisti uuden lämpimän villapuseron ulkoiluvaatteiden alle ja se on kovaa kyytiä muotoutumassa, aika aivotonta puuhaa kun on.

Tässä vielä lopuksi vähän syksyn tunnelmia ja ennen kaikkea värejä. Kerrankin oli hyvä ottaa kuvia, kun oli kuulas, aurinkoinen päivä. Pitäisi ehtiä ulos nauttimaan valosta ja väreistä niin kauan kuin niitä vielä riittää.

Ai niin, seuraavaksi aion VIHDOIN tehdä jotain itselleni. Tässä olisi kasa lankoja, joista voisi muovata liivin Bella Blousen ohjetta soveltaen.

My daughter acutely needs new clothes and I started by making a glittering little bolero, modeled after the one I made last fall. A sweater is also on the way. After that's finished it's time to make something for myself, a vest I think, based on Bella Blouse pattern. I also finished the mitten exchange mittens. Otherwise life disturbs hobbies and I guess finishing one's Ph.D. thesis takes its toll, after all.

Vaihdokkaita ja muita ihanuuksia - Changelings and other lovely things

Perjantai oli neuleblogiurani kaikkien aikojen postipäivä. Postilaatikossa odotti ei vain yksi vaan peräti kaksi kaunista, ihanasisältöistä pakettia.

Toisen paketin sisältö näytti tältä:

Pääosassa ovat tietysti Lapasvaihdon vaihtoparini Hannan tekemät ihanat vaihdokaslapaset, mutta huomioi myös aiheeseen sopiva kortti ja värimaailmaan sopivat kuivatut hedelmät.

Lapaset ovat täydellisen sopivat ja kaunis malli on tehty aivan ihanasta, pehmeästä alpakasta ja villasta. Kiitos vielä kerran lapasista, Hanna, nämä ovat upeat!

Toisen paketin sisältö taas näytti tältä:

Aivan arvaamatta kohdalleni sattui onnenpotku ja voitin Goldenin blogiarpajaisissa.

Olen ihan haltioissani tuosta upeasta langasta (baby alpakkaa ja silkkiä!), joka varmasti päätynee pitsihuiviksi, kuten Goldenkin vihjaili. Kiitoksia vielä kerran ihanasta paketista!

Friday was my lucky knitting mail day - not one but all of two lovely packages were waiting for me in the mail. One of them contained the beautiful, soft and perfectly fitted alpaca changeling mittens from Hanna. The other package is a mere lucky luxury - I got lucky in a raffle by Golden and she sent me the loveliest baby alpaca and silk blend that will certainly end up as a lace shawl.

Tuhat lankaa tulessa - Winding yarn

Nämä ihanat puuvillaviskoosipellava-langat tarttuivat mukaan huivilangoiksi.















Tämä oli jo pakko aloittaa, vaikka muutakin puuhaa olisi omiksi tarpeiksi:

Näköjään samaa värimaailmaa kuvastaa tämä hukkahopeasta pikapikaa väännelty (tarkoitettu korvaamaan yläkuvassa näkyvä lankalenkki) silmukkamerkki, johon laitoin vain yhden ainokaisen Swarovskin kristallin.

Edelleen samaa värimaailmaa kuvastavat nämä Hildesheimista Saksasta (ks. yllä) tehdyt löydöt eli Regia Silk ja "helmiäis"napit:

Tällä hetkellä mietin huivin tekoa tuosta Regiasta, samoin tästä, Gjestalin uudesta merinoihanuudesta:

Kesällä matkasi varastoihin myös tällaista, joista tulossa tytölle puseroa, tunikaa tai vastaavaa.

Nämä hyppäsivät mukaan saman tien. Ajattelin kokeilla jossain välissä sipulilla värjäystä, ne sävyt ovat niin upeita.

Sipulivärjäyksen upeuden mielestäni todistaa tuo oikeanpuoleinen sipulilla värjätty lanka. Vasemmalla kanervalla värjättyä lankaa. Nämä tarttuivat mukaan Kystens arv-museon putiikista Norjan Stadsbygdistä.

Ja lopuksi uusin värihullutukseni:















Tämä vihreä vain on jotain ihanaa!















Yllä pientä mallitilkustelua.

Alla todiste siitä, että tämä väri ei jätä rauhaan:















Yksinkertaista helmiterapiaa meneillään.
















This time a review of my latest yarn purchases and some newly started projects. Notify the matching colour schemes. Also thinking of dying some yarn with onion since the shades are of such beautiful yellow.

Puputusta - Bunny things

Viime aikoina olen taas ostellut lankoja. Niistä on jo jotain aloitettu ja useampi juttu on suunnitteluvaiheessa, mutta lisää näistä myöhemmin. Ensin pikku katsaus siihen, mitä sitä on viime aikoina tultukaan tehtyä.

Pidän kovasti apupupu-ideasta (kiitos pyöröneulontaohjeesta kuuluu Nice Factorin Marsulle), mutta en taida olla oikein pupuneuloja, sillä olen saanut niitä valmiiksi vain kolme ja niistäkin vain kaksi on matkannut SPR:lle, josta päässevät uuteen kotiin. Kolmannen tein veljentytölle, joka sellaisen halusi nähtyään alla olevan pupun.

Tässä vielä yhteispotretti maailmalle lähteneistä pupuista.





















Tämä pupu taas meni veljentytölle.

Olen täti, joka ei osaa sanoa ei millekään veljentytön pyynnölle, kunhan se vain liittyy kutomiseen. Tein nimittäin samaan syssyyn tytölle myös ponchon, sillä hän näki tämän serkulleen kutomani ponchon ja innoistui ja omi heti poncholangaksi lahjaksi saamani vihreän langan, johon sitten haettiin täydennystä (yhteensä tällaiseen ala-asteelaisen kokoon meni 5 kerää lähes täydelleen), että sitä riittäisi ponchoksi asti. Tämä on samaa yksinkertaista mallia, jossa kaksi suorakeidetta ommellaan vinottain yhteen. Lankana on Novitan Samos, joka on samettinen lanka ja nopea kutoa (muistaakseni vitosen puikolla), tosin jos joutuu purkamaan, kierre meinaa helposti hävitä langasta.

Huivihulluus jatkuu. Alla pingotuksessa Sisusta tehty Shetland Triangle (taas!) tytölle, joka kysyi minulta edellistä huivia kutoessani, että tuleeko se hänelle. No, se meni lahjaksi, mutta tokihan tytöllekin piti huivi saada. Kudoin 3,5 puikolla ja lopputulos on hieman (melkoisen pientä) mallia pienempi ja mielestäni sopiva reilu 3-vuotiaalle. Väri seuraa myös ikäkautta.

Tähän menin sitten pitkän harkinnan jälkeen mukaan. Muutamat valmiit lapaset ovat jo löytäneet uusille omistajilleen (uskomatonta ripeyttä!) ja kuten vähän pelkäsinkin, rimakauhu iski, mutta ehkä se vielä tästä. Parini Sinikan toiveet kuultuani mielessä alkoi nopeasti kehkeytyä suunnitelma, sain langat ostettua ja kutominen on aloitettu, mutta viime viikon kiireistä johtuen en vielä ole saanut valmista. Mutta kuten sanottu, ehkä tämä vielä tästä. Omat lapaseni tulen muuten saamaan Hannalta. Jännää!


Lately, I've been buying a lot of yarn, but more of that later. I finished some bunnies for charity and one for my niece who also ordered a poncho that I knitted as a dutiful and loving aunt. My daughter wanted her own Shetland Triangle and I obliged her in her favourite pink. After a lengthy deliberation I decided to join a Finnish mitten swap and after seeing the few (already!) finished mittens I feel like the standard is set high, which worries me a bit, but I hope things get sorted out.