Myrtle leaf shawl: Jane Sowerby/Victorian Lace Today
Lanka: Knitpicks Shadow/Midnight 100% merinoa 440 jaardia/50 g kolmatta vyyhtiä
Puikko: 4 mm
Koko: 50 x 200 cm
Aloitin tämän huivin jo viime elokuussa. Mallineule on kaunis eikä mitenkään tolkuttoman vaikea, mutta eroaa siinä muista tekemistäni pitsimalleista, että säpinää on myös nurjalla puolella. Ei siis yhtään aivotonta TV-neulekerrosta. En ole myöskään aiemmin tehnyt suorakulmaista pitsihuivia, joten uutena tuli reunapitsin tekeminen muuten valmiiseen huiviin.
Periaatteessa ajattelin, että tämä olisi valmistunut jo viime syksynä, mutta kaiken kiireen keskellä havaitsin toiveen mahdottomuuden ja niinpä näpäkän alun jälkeen huivi sai levätä välillä muutaman kuukaudenkin ennen kuin taas tartuin siihen parin toiston verran. Ajattelin, että toukokuun puoliväliin on sen verran aikaa, että ehdin saada huivin valmiiksi siihen mennessä joka tapauksessa. Monenlaiset kiireet ja kiireemmät neuleprojektit sitten kuitenkin aiheuttivat sen, että tajusin huhtikuun valuessa käsistä, että huivin kanssa tulee tiukkaa, jos aikoo sen saada käyttöön toukokuun 15. päivä.
Neuloin sitten tuskassa ja tuskaisen hitaasti ja pohdin pää savuten montako mallikertaa vähemmän voisin tehdä kuin suositellut 40 ja silti saada kunnon kokoisen huivin valmiiksi ajoissa. Lopulta tein 32 toistoa, en uskaltanut enempää, sillä aika reunuksen tekoon kävi vähiin. Aloitin reunuksen viikkoa ennen h-hetkeä. Mallikerta oli helppo, opin sen ulkoa hetkessä ja ottaen huomioon, että en ollut kokeillut reunuksen suoraa yhdistämistä ennen, työ sujui todella hyvin, ihan yllätyin, kuinka yksinkertaista se loppujen lopuksi oli. Ainoa ongelma oli aika, tai siis sen akuutti puute. Viimeiset silmukat kudoin perjantaita vasten yöllä. Aamulla uitin huivin ja pistin vanhan lakanan päälle lattialle pingottumaan käyttäen peräti 10 nuppineulaa (ainoat mitä siihen hätään löysin). Huivi pingoittui iltapäivän ohjelman ajan, ja kun aloin pukeutua illan juhlaa varten, nypin huivin pingotuksesta ja heitin suoraan hartioille. Takuulla on ollut olemassa huolellisemmin pingotettuja huiveja, mutta väliäkö tuolla.
Tässä vielä kuva huivista tositoimissa:
Käsityöblogissa pitäisi varmaan tyytyä esittelemään omia kädentuotteitaan, mutta tässä tapauksessa minua houkuttaa tehdä poikkeus. Nimittäin muutama sananen tuosta päälläni olevasta mekosta. En ole itse ommellut sitä (vaan ihanainen ompelijani Anneli, joka tekee vaikka mistä rievusta taidetta) mutta suunnitelma on minun. Tällaisesta vaatimattomasta ja pikaisesta suunnitelmasta puku sai alkunsa. Tai oikeastaan, olin valinnut kankaat jo joulun aikoihin, odottelin vain inspiraatiota siitä, millaisen puvun haluan. Juhla alkoi lähestyä uhkaavasti eikä puvun malli vain ollut kirkastunut, joten yhtenä iltapäivänä aloin epätoivoisesti sökeltää yhteen vihkoon ja vaikuttaa siltä, että alitajunta oli työskennellyt puolestani, sillä puku alkoi äkkiä hahmottua.
Tältä sökellykseni siis näytti, ja sen ja pienen keskustelun perusteella ompelijani sai pukuni syntymään:
Tältä sökellykseni siis näytti, ja sen ja pienen keskustelun perusteella ompelijani sai pukuni syntymään:
My myrtle leaf shawl is finally finished. I liked knitting it, but I was running out of time. The dress that I used with the shawl is my design, but sewn by my seamstress Anneli, who is a witch with fabric.
