Miksi oikein bloggaan? En enää itsekään tiedä. Yksi tärkeä motiivi blogin aloittamiseen oli harrastuksen jakaminen ja vuorovaikutus. En koe sen toteutuneen. Koen itseni yhteisön ulkopuoliseksi. En koe osallistuvani vuorovaikutukseen.
Se on osin oma vikani. Keskityn käsitöihin, en kysele kummemmin apua tai mielipiteitä. Se taas on riippuvainen luonteestani. Kuten blogin nimikin sanoo, nyherrän mieluiten itse; haluan kokeilla onnistua omatoimisesti, katsoa saanko ajaksi haluamaani omillani. Tiedän, että usein pääsisi helpommalla ja saisi paremman lopputuloksen jakamalla prosessin muiden kanssa. Mutta en vain ole luonteeltani sellainen. Lapsesta asti olen halunnut tehdä itse.
Tiedän myös, että en kommentoi muita tarpeeksi, ole aktiivinen, joten minun ei pitäisi odottaa muilta sitä, mitä en itsekään tee. Toisaalta voi myös sanoa, että miksi kommentoisin muita, jos minuakaan ei kommentoida.
En myöskään jaksa innostua tarpeeksi muotiohjeista eli tehdä heti paikalla saman ohjeen mukaan kuin kaikki muut. Minä teen usein työni lähipiirilleni, tarpeeseen. Minulla on usein mielikuva siitä, mitä haluan ja minusta on kiva kokeilla tehdä itse juuri sellainen kuin haluan sen sijaan, että tyytyisin kaivamaan valmista mallia, joka parhaiten muistuttaa haluamaani. Joskus tietysti löytyy ihania malleja, joita pitää kokeilla tehdä. Valmiissa malleissa on myös se hyvä puoli, että ohjeesta tekemällä saattaa oppia uusia asioita, kun asiat saatetaan tehdä uudella tavalla tai löytyy uusi pitsimalli tai muu asia, jota ei ole ennen kokeillut. Mutta haluan mieluummin ostaa kirjan tai lehden silloin kun siinä on jotain, jonka haluan tehdä sen sijaan, että ostan kaiken mahdollisen ja sitten huudan netin täyteen pettymystä, kun taaskaan ei ollut osattu lukea ajatuksia ja antaa ohjetta juuri niihin ihanuuksiin, joita haluan tehdä. En ymmärrä tätä neuleblogien tapaa haukkua neulelehdet- ja kirjat. Jos mallit eivät miellytä, ei ole pakko ostaa niitä lehtiä ja kirjoja! Jos tiedät mikä sinusta on ihanaa, mikset tee sitä oman pään mukaan? Sitten saat juuri sellaisen kuin haluat ja mallin toteuttamisen pitäisi antaa sopivasti myös haastetta, jota monet myös näyttävät peräänkuuluttavan.
Shetland Triangle Olen pitkään halunnut tehdä pitsihuivin. Siihen tarvitsen (toistaiseksi ainakin!) ohjeen ja olen yrittänyt löytää ohjeen niin kauniille huiville kuin mahdollista. Ohje, jota jäi mieleen kummittelemaan oli Shetland Triangle Wrap Style -kirjasta, jonka lukuisat muutkin ovat tehneet. Niinpä tilasin kirjan vain tätä mallia varten. Aloitan huivin, kun muilta kiireiltäni ehdin. Tilasin samalla myös Cheryl Oberlen Folk Shawls -kirjan, joka senkin on "vanhoja uutisia" useimmille.
Sitten sitä harvinaista herkkua. En kummemmin ole esitellyt neulekirjallisuutta blogissani siitä yksinkertaisesta syystä, etten sitä pahemmin ostele. Tiedän hyvin, että olen ihan liian jälkijunassa, että tämä ketään kiinnostaisi, mutta sanonpa pari sanaa (ja laitan pari kuvaa) noista kyseisistä kirjoista.
WRAP STYLE:
Yksinkertaisen kaunis, sopisi kotona harteita lämmittämään tietokoneen äärellä istuessa. 
Toinen vaihtoehto harteille. 
Tämäkin ehkä kävisi harteille, mutta ehkä se on väriyhdistelmä, joka vetoaa. 
Ei ollenkaan tyyliseni, mutta jotenkin vetoava. CHERYL OBERLE:
Yksinkertainen on kaunista, tätä voisi soveltaa mihin vaan. 
Väri ja pinta ovat vetoavia. Tästä voisi soveltaa lyhyenä ja kapeampana kaulahuivin tapaisen, jossa huivi lepää niskassa ja päät heitetään olkapään yli. 
Yksinkertainen, harmoninen, kaunis. Peittona toteutettava?
Vielä loppuun yksi ihmettelyn aihe eli itse harrastusta kuvaava sana. Minulle se on kutominen, koska se on sitä myös muille sukuni naisille mummuista täteihin. Suomen kirjakieli on kompromissi eri murteiden välillä. Kielen yhdenmukaistaminen on palvellut yhtenäisen valtion luomista. Silti eri alueilla ihmiset käyttävät eri sanoja. Minun sanani on kutominen, joillekin se on neulominen ja jotkut käyttävät muita sanoja, jotka eivät ole minulle tuttuja. Onneksi neuleblogeissa ollaan aika vapaamielisiä, mutta olen joissain yhteyksissä ihmeekseni törmännyt melko jyrkkiin asenteisiin joiden mukaan olisi parasta jos ihmiset käyttäisivät oikeaa sanaa eli neulominen. Tätä perustellaan sillä, että kutominen viittaa kangaspuilla kutomiseen. Se vain näyttää jääneen huomaamatta, että neulominen puolestaan viittaa oikeastaan neulalla neulomiseen eli neulekintaiden ym. tekemiseen. Joten itse asiassa suomessa vain ei ole yhtään omaa sanaa pelkästään puikoilla kutomiseen/neulomiseen. Tämä kertonee osaltaan puikoilla kutomisen lyhyestä historiasta neulalla neulomiseen ja kangaspuilla kutomiseen verrattuna.
This time mostly just ranting about knitting and blogging plus a few pictures of Cheryl Oberle's Folk Shawls and Wrap Style. I need to make Shetland Triangle, as soon as I get the time to concentrate on it. I do not often buy knitting books, now I did that just to get to Shetland Triangle, hence the rare review of books.
P.S. Unohtui mainita, että Oberlen kirjan parasta antia olivat huiveihin ja eri maiden neulomistraditioon liittyvät anekdootit, joita on ennen joka ohjetta. Toki ohjeet antoivat inspiraatiota monenlaiseen sovellutukseen, vaikka en ehkä toteutakaan mitään suoraan ohjeesta.
