Hei, se on sentään tehnyt jotain! - Hey, she still does do something

Uskottekos, että täällä on valmistunut kamaa kesän ja syksyn kuluessa, mutta bloggaamista rajoittaa se, että en joko muista ottaa kuvia tai sitten ne on niin huonoja ettei niitä mihinkään viitsi laittaa. Ja sitten en tule koskaan ottaneeksi uusia. Mutta jos en nyt vaan heitä niitä tänne, jää pian koko bloggaaminen. Joten:

Tytön serkku tarvitsi lahjan ja päätin kokeilla pipoa. Ensiyrityksestä vaan näytti tulevan liian pieni, mutta ei sitä purkamaankaan viitsinyt, joten oma tyttö sai sen sitten.

Yksinkertainen 3o, 1n ribbi, keskellä pitsikaistale (125. rose leaf lace, J. Pawlowski, Field Guide to Knitting), lanka jotain nimetöntä pehmeää Dalegarnin lankaa, puikko 4 mm.

Samaa sarjaa kauluri, perinteinen feather and fan, lanka kaksinkerroin kesä kaulurissa että pipossa, puikko nr. 5 mm (?).

Isompi versio samasta, mutta lankana Isoveli Colori, puikko 5 mm.

Ja taas yksi Pajunkissa, lanka Nomotta Extra Merino, 4 mm puikko, 60s., kukka jostain Novitan jämistä.

Pikaisesti virkattu panta 7 veljestä Polkasta, koukku 3,5 mm.

TAAS uusi Shetland Triangle, tällä kertaa lahjaksi, lankana Gjestalin Silja, puikko 4,5 mm, toistoja muistaakseni kaksi enemmän kuin ohjeessa ja meni juuri harmittavasti muutama metri neljättä kerää, mutta onneksi tutulta löytyi lankaa varastoista ettei tarvinnut koko kerää ostaa parin metrin takia.

Uskomatonta, mutta totta, olen tehnyt itselleni jotain asustetta isompaa (no ainakin melkein, eikö liivi ole oikein vaatekappale). Eli siis Shalom Cardigan Gjestalin Topp't Tåsta, meni muistaakseni 9 tai 10 kerää, puikko 7 mm. Kiva yksinkertainen ohje, kivat muotoilut, mutta jotankin yläosa on roikkuva ja alaosa niukka. Voi tätä silti pitää. Tuli kaksivärinen, kun en osannut päättää väriä ja vaikka en ole kirjavien lankojen erityinen ystävä, tuo sävy oli kaikin puolin niin herkullinen, että oli pakko kokeilla.

Kevääksi (sic!) valmistui itselle Calorimetry Wool Cottonin jämistä ja jämänapista.

Huvitin itseäni myös keittiöräteillä, pari kudottua ja yksi virkattu, kuva vääristää värit, kyseessä oikeasti tummanvihreä puuvillalanka (Gjestal Bomull Sport) ja limensävyinen Gjestalin Føn, joka on puuvillabambusekoite. Hyvin ovat toimineet, olen surutta pessyt 60 asteessa. Tummempaan kudottuun versioon löytyy ohje netistä. Toiseen kokeilin mm. huiveissa käytettyä mallineuletta, jossa pudotetaan puikolle kierretty lanka, tulee kivan ilmava rätti.

I am knitting still, but blogging has been slow. I'm too lazy to take good pictures, but I just decided to throw these all out there, lest I stop blogging completely.

Mitä ihmettä?! - What on earth?!

Mikä ihme tämä on? Typistetty poncho? Hovinarrin kaulus? Vastaus kuuluu, että vähän kumpaakin mutta ei ihan kumpaakaan. Tämä on nimittäin kauluri. Ponchoa tehdessäni kauluksen pehmeys sai minut ajattelemaan, että olisipa kiva jos olisi ulkonakin lämmittämässä jotain tällaista. Joten siis punainen Aino esiin ja kutomaan putkea 50 silmukalla. Kudoin reilusti pidemmäksi kuin ponchon kauluksen ja tein reunaan koristeeksi pari kierrosta virkattuja lenkkejä ponchon tapaan ja vielä lopuksi painoksi melko lyhyet ja harvahkot hapsut. En halua hapsujen lentelevän ja tarttuvan joka paikkaan. Tosin tämä saa olla viimeinen kerta kun teen Ainosta jotain hapsullista. Tämä lanka saa minut toivomaan, että voisin ottaa tulitikun esiin ja polttaa langanpäät kiinni. Muutoin kyllä tykkään Ainosta. Putkea oli ilo kutoa, kun jäljestä tulee niin sileää, pehmeää ja lämmintä. Tätä kauluria voisi muuten käyttää sisälläkin, jos haluaa pitää talvella puseroa, jossa on laaja kaula-aukko ja silti pysyä lämpimänä.

Luulin muuten olevani ainoa, joka on voinut saada ajatuksen typistää poncho, mutta ei mitään uutta auringon alla. Huomasin nimittäin, että Krista oli myöskin saanut päähänsä tehdä kaulurin ponchon mallia mukaillen. Haluan kuitenkin huomauttaa, että minä tein omani jo tammikuun lopulla, pian ponchon jälkeen, mutta Krista vasta helmikuussa, joten periaatteessa olen se alkuperäinen, vaikka en ehtinytkään esittelemään tuotostani ensin. :) Ehkä idea ei sitten olekaan niin outo, kun useampi on saanut saman ajatuksen.

What on earth is this? A trunkated poncho? Court jester's collar? The answer is bit of both but still neither of them. It's a neck warmer. While making the poncho I started thinking that it would be nice to have something so soft under the coat to keep me warm. So I dug out red Aino and started to knit a tube with 50 stiches. I made this much longer than the collar of the poncho and added a few rounds of crocheting and some much shorter and thinner fringes than in the poncho. I don't want the fringes to get all over. However, this has to be the last time I will ever make fringes out of Aino. This yarn really makes me wish I could just take a match and burn the ends. Otherwise I really do like Aino. It was a pleasure to knit the tube, it becomes so smooth and soft and warm. You could also wear this thing inside the house, if you have an open-necked blouse but wish to keep warm during the winter.

I actually thought I was the only one with the idea to knit a trunkated poncho, but there is seemingly nothing new under the sun. I recently noticed that also Krista had gotten a similar idea. However, I must notify that I made my thing already in late January, right after the poncho whereas Krista made her version only in February. Thus in principle I am the original although I did not manage to present my product first. :) Perhaps the idea is not so strange after all since someone else thought of the same.