Hei, se on sentään tehnyt jotain! - Hey, she still does do something

Uskottekos, että täällä on valmistunut kamaa kesän ja syksyn kuluessa, mutta bloggaamista rajoittaa se, että en joko muista ottaa kuvia tai sitten ne on niin huonoja ettei niitä mihinkään viitsi laittaa. Ja sitten en tule koskaan ottaneeksi uusia. Mutta jos en nyt vaan heitä niitä tänne, jää pian koko bloggaaminen. Joten:

Tytön serkku tarvitsi lahjan ja päätin kokeilla pipoa. Ensiyrityksestä vaan näytti tulevan liian pieni, mutta ei sitä purkamaankaan viitsinyt, joten oma tyttö sai sen sitten.

Yksinkertainen 3o, 1n ribbi, keskellä pitsikaistale (125. rose leaf lace, J. Pawlowski, Field Guide to Knitting), lanka jotain nimetöntä pehmeää Dalegarnin lankaa, puikko 4 mm.

Samaa sarjaa kauluri, perinteinen feather and fan, lanka kaksinkerroin kesä kaulurissa että pipossa, puikko nr. 5 mm (?).

Isompi versio samasta, mutta lankana Isoveli Colori, puikko 5 mm.

Ja taas yksi Pajunkissa, lanka Nomotta Extra Merino, 4 mm puikko, 60s., kukka jostain Novitan jämistä.

Pikaisesti virkattu panta 7 veljestä Polkasta, koukku 3,5 mm.

TAAS uusi Shetland Triangle, tällä kertaa lahjaksi, lankana Gjestalin Silja, puikko 4,5 mm, toistoja muistaakseni kaksi enemmän kuin ohjeessa ja meni juuri harmittavasti muutama metri neljättä kerää, mutta onneksi tutulta löytyi lankaa varastoista ettei tarvinnut koko kerää ostaa parin metrin takia.

Uskomatonta, mutta totta, olen tehnyt itselleni jotain asustetta isompaa (no ainakin melkein, eikö liivi ole oikein vaatekappale). Eli siis Shalom Cardigan Gjestalin Topp't Tåsta, meni muistaakseni 9 tai 10 kerää, puikko 7 mm. Kiva yksinkertainen ohje, kivat muotoilut, mutta jotankin yläosa on roikkuva ja alaosa niukka. Voi tätä silti pitää. Tuli kaksivärinen, kun en osannut päättää väriä ja vaikka en ole kirjavien lankojen erityinen ystävä, tuo sävy oli kaikin puolin niin herkullinen, että oli pakko kokeilla.

Kevääksi (sic!) valmistui itselle Calorimetry Wool Cottonin jämistä ja jämänapista.

Huvitin itseäni myös keittiöräteillä, pari kudottua ja yksi virkattu, kuva vääristää värit, kyseessä oikeasti tummanvihreä puuvillalanka (Gjestal Bomull Sport) ja limensävyinen Gjestalin Føn, joka on puuvillabambusekoite. Hyvin ovat toimineet, olen surutta pessyt 60 asteessa. Tummempaan kudottuun versioon löytyy ohje netistä. Toiseen kokeilin mm. huiveissa käytettyä mallineuletta, jossa pudotetaan puikolle kierretty lanka, tulee kivan ilmava rätti.

I am knitting still, but blogging has been slow. I'm too lazy to take good pictures, but I just decided to throw these all out there, lest I stop blogging completely.

Myrtle leaf shawlin tarina - The story of myrtle leaf shawl

Myrtle leaf shawl: Jane Sowerby/Victorian Lace Today
Lanka: Knitpicks Shadow/Midnight 100% merinoa 440 jaardia/50 g kolmatta vyyhtiä
Puikko: 4 mm
Koko: 50 x 200 cm

Aloitin tämän huivin jo viime elokuussa. Mallineule on kaunis eikä mitenkään tolkuttoman vaikea, mutta eroaa siinä muista tekemistäni pitsimalleista, että säpinää on myös nurjalla puolella. Ei siis yhtään aivotonta TV-neulekerrosta. En ole myöskään aiemmin tehnyt suorakulmaista pitsihuivia, joten uutena tuli reunapitsin tekeminen muuten valmiiseen huiviin.

Periaatteessa ajattelin, että tämä olisi valmistunut jo viime syksynä, mutta kaiken kiireen keskellä havaitsin toiveen mahdottomuuden ja niinpä näpäkän alun jälkeen huivi sai levätä välillä muutaman kuukaudenkin ennen kuin taas tartuin siihen parin toiston verran. Ajattelin, että toukokuun puoliväliin on sen verran aikaa, että ehdin saada huivin valmiiksi siihen mennessä joka tapauksessa. Monenlaiset kiireet ja kiireemmät neuleprojektit sitten kuitenkin aiheuttivat sen, että tajusin huhtikuun valuessa käsistä, että huivin kanssa tulee tiukkaa, jos aikoo sen saada käyttöön toukokuun 15. päivä.

Neuloin sitten tuskassa ja tuskaisen hitaasti ja pohdin pää savuten montako mallikertaa vähemmän voisin tehdä kuin suositellut 40 ja silti saada kunnon kokoisen huivin valmiiksi ajoissa. Lopulta tein 32 toistoa, en uskaltanut enempää, sillä aika reunuksen tekoon kävi vähiin. Aloitin reunuksen viikkoa ennen h-hetkeä. Mallikerta oli helppo, opin sen ulkoa hetkessä ja ottaen huomioon, että en ollut kokeillut reunuksen suoraa yhdistämistä ennen, työ sujui todella hyvin, ihan yllätyin, kuinka yksinkertaista se loppujen lopuksi oli. Ainoa ongelma oli aika, tai siis sen akuutti puute. Viimeiset silmukat kudoin perjantaita vasten yöllä. Aamulla uitin huivin ja pistin vanhan lakanan päälle lattialle pingottumaan käyttäen peräti 10 nuppineulaa (ainoat mitä siihen hätään löysin). Huivi pingoittui iltapäivän ohjelman ajan, ja kun aloin pukeutua illan juhlaa varten, nypin huivin pingotuksesta ja heitin suoraan hartioille. Takuulla on ollut olemassa huolellisemmin pingotettuja huiveja, mutta väliäkö tuolla.

Tässä vielä kuva huivista tositoimissa:

Käsityöblogissa pitäisi varmaan tyytyä esittelemään omia kädentuotteitaan, mutta tässä tapauksessa minua houkuttaa tehdä poikkeus. Nimittäin muutama sananen tuosta päälläni olevasta mekosta. En ole itse ommellut sitä (vaan ihanainen ompelijani Anneli, joka tekee vaikka mistä rievusta taidetta) mutta suunnitelma on minun. Tällaisesta vaatimattomasta ja pikaisesta suunnitelmasta puku sai alkunsa. Tai oikeastaan, olin valinnut kankaat jo joulun aikoihin, odottelin vain inspiraatiota siitä, millaisen puvun haluan. Juhla alkoi lähestyä uhkaavasti eikä puvun malli vain ollut kirkastunut, joten yhtenä iltapäivänä aloin epätoivoisesti sökeltää yhteen vihkoon ja vaikuttaa siltä, että alitajunta oli työskennellyt puolestani, sillä puku alkoi äkkiä hahmottua.

Tältä sökellykseni siis näytti, ja sen ja pienen keskustelun perusteella ompelijani sai pukuni syntymään:

My myrtle leaf shawl is finally finished. I liked knitting it, but I was running out of time. The dress that I used with the shawl is my design, but sewn by my seamstress Anneli, who is a witch with fabric.

Häähuivi - Wedding shawl

Taas yksi Shetland Triangle, häähuiviksi ystävälle, joka itse valitsi langan ja mallin.



















Koko: reilu 2 m x lähes 1 m
Puikko: 4,5 lace Addi (tykkään!)
Lanka: Filatura di Crosa Superior Golden Line (70% kashmiria, 30 % silkkiä lähes 2 kerää á 25 g) (en tykkää!)

Tämän langan pitäisi (ainakin ylimaallisen hintansa perusteella) olla hienoakin hienompi luksuslanka, mutta minä vain en tule sen kanssa toimeen. Lanka on karvainen, hiostava, kutiava ja sähköinen, sitä paitsi se on niin ohutta että en saa siihen kunnon tuntumaa. Tahkosin kuitenkin 12 toistoa eikä lopputulos näytä hullummalta, mutta ihan pian en halua tähän lankaan törmätä.

Finished yet another Shetland Triangle, made as a wedding shawl to a friend.

Keskeneräisiä ja valmistuneita - Finished and unfinished business

Arvontakin saatiin sitten kunnialla päätökseen - Lellu ilmaantui (pieni uhkailu näköjään kannattaa!) ja on toivoakseni saanut pakettinsa. Hanhanin paketti ainakin löysi perille, kiitos vielä "kuittauksesta"! Kortin ohella sain siis Hanhanilta ihanan ristipistokirjanmerkin, josta pitäisi itse asiassa ottaa kuva, jotta muutkin saisivat nähdä sen. Se on muuten käytössä tälläkin hetkellä.

Aion pikkuhiljaa lisäillä arvonnan satoa tuonne Lankaostosblogiin. Kiitokset vielä kaikille osallistujille vaivannäöstänne!

Olen ollut viime aikoina kroonisesti kiireinen, joten kutomisaika on ollut lievästi kortilla. Lisäksi olen hajottanut ponnisteluni ja kesken on useampikin isohkompi työ, joten valmista saa odottaa. Vilautan tässä vain paria huivia, muita en oikein uskalla, kun tuntuu, että keskeneräisten näyttäminen blogissa tietää sitä, että työ ei sitten valmistukaan. Käsittääkseni tätä kirousta on esiintynyt laajemminkin?















Myrtle leaf shawl Sowerbyn Victorian Lace Today -kirjasta, lankana Knitpicksin Shadow merinoa.
















Oberlen Folk Shawlsista Feather and Fan Triangle, josta on tulossa mahdottoman suuri ja joka imee toivoakseni ylijäämä Lanetteja tuon Regia Silkin lisäksi. Todella aivotonta TV-neulontaa.

Jotain sentään on valmistunutkin. Tein nimittäin lahjaksi yhden Pajunkissan 4 vuotta täyttävälle tytölle ja samaan syssyyn tuli tehtyä vielä toinenkin omalle tytölle. Lahjamyssy on samaa Wool Cottonia kuin ohjeessa. 56 silmukalla tuli aika suuri, mutta ei onneksi ihan niin suuri, että olisi kokonaan valunut silmille. Toinen oli luottolangastani, Nomotta Extra Merino, joka on hieman ohuempaa ja silmukoita tuli 60, mutta lopputulos oli taas melkein silmille valuvaa mallia, mutta lapselle tehdessä kai silti parempi, että on hiukkasen iso kuin liian pieni.



















Extra Merinoinen Pajunkissa.




















Tämä meni siis lahjaksi.



















Tässä näitä minun korttejani. Ja alla näkyy vielä pakettikin.




















The raffle has been concluded, winners got their yarn and I will start adding results to the yarn blog. Chronic lack of time and spread efforts result in very little finished projects and all I have to show for are a few "catkins".

Pitsikästä - Lacey

Viime aikoina minua on lähinnä kiinnostanut pitsihuivien kutominen ja tässä siitä todisteena jättimäinen Swallowtail Shawl, noin 2mx1m. Lankana Lontoosta ostettu PKM Koigu, puikkona bambuinen 4,5 pyörö, joka oli lievästi sanoen köpelö, mutta kaikkeen tottuu. Kolmesta kerästä lankaa ei jäänyt milliäkään eikä se olisi riittänyt, jos en olisi lopussa hiukan kiristänyt käsialaa. Tämä ei onneksi huivista näy, mutta voitte arvata, että vietin hikisiä kauhunhetkiä. Harkitsin jättäväni pari kerrosta pois, mutta sitten päätin ottaa riskin. Jos lanka loppuisi, laittaisin pari viimeistä kerrosta jollain muulla langalla, aivan kuin efektiksi. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Koigu on muuten ihanan pehmeää, mutta jotenkin kovakierteistä, mikä tekee kutomisesta minusta vähän epämiellyttävää, mutta lanka passaa kyllä pitsineuleeseen erinomaisesti. Tämä malli on muuten luonnossa todella kaunis, kuvat joita olen nähnyt eivät tee oikeutta. Ehdottomasti hienointa, mitä olen ikinä tehnyt - en tajua, että minä tosiaan tein tämän ihan itse. Nuo nypyt oli muuten kivoja, hidastivat kyllä, mutta eivät olleet vaikeita muuten. Minusta oli vaikeampi seurata tuota pääkuvion kaaviota, kun se oli muka niin helppo, että katsoin TV:tä samalla ja siitähän taas tuli joitain virheitä tuonne alkupäähän, mutta niitä ei valmiista pahemmin huomaa, kai.
















Ai jaa, tuliko muuten pidettyä tauko bloggaamisessa? Taisipa tulla, mutta en ollut ajatellut mitenkään erityisesti pitäväni pitempää taukoa, niin vain kävi. Huomasin vain, kuinka koko bloggaustouhu alkoi kerrassaan viedä kutomisesta kaiken ilon ja ajattelin, että parasta pitää etäisyyttä, jos aikoo kiinnostuksen säilyttää. Niinpä en sitten päivittänyt viikkoon, kahteen, kuukauteen tai kolmeen. Ja mikä uskomattominta, en myöskään lukenut neuleblogeja, mikä taas sattui sinänsä hyvään saumaan, kun blogilista alkoi sekoilla.

Niille, jotka tätä ehkä vielä seuraavat, voin sanoa, että tulen jatkossakin päivittämään, silloin kun siltä tuntuu. Mitään en lupaa tai luule, se voi olla usein tai harvoin.

Tulin tässä taannoin hankkineeksi itselleni Victorian Lace Today -kirjan, josta löytyy monia kiintoisia malleja. Myrtle leaf shawl, Melon pattern ja Miss Lambert's Shetland pattern ovat listan kärjessä. Lankoja tulossa Knitpicksiltä...

Just showing my Swallowtail Shawl made of Koigu with 4,5 mm needles. I am majorly into knitted lace shawls right now and to reinforce the addiction I got Victorian Lace Today with some lovely patterns.

Karanneet huivit-Leaping shawls

Joku voipi olla sitä mieltä, että minulta on karannut käsistä kaikki kontrolli Shetland Triangle -huivien suhteen, mutta karkauspäivän kunniaksi ajattelin kuitenkin esitellä kaksi uusinta, jotka ovat nr. 4 & 5 tätä mallia.

















Lila:
Lanka: Gjestal Knopp (merinoa) kolmatta kerää
Puikot: 5 mm
Koko: n. 200 x 100 cm pingotettuna, kaksi mallikertaa enemmän kuin ohjeessa
















Valkea:
Lanka: Sandnesgarn Lanett kolmatta kerää
Puikot: 4 mm
Koko: n. 80 x 180 cm pingotettuna, kaksi mallikertaa enemmän kuin ohjeessa.

Lila on minulle, valkea jo aikaa sitten ystävälle lahjaksi luvattu.





















Rakastan pitsihuivien kutomista, se on ihanan rentouttavaa, ainakin kun mallin muistaa ulkoa. Seuraavaksi on kyllä suunnitteilla muunlaista pitsihuivia, mutta voipi hyvin olla, että ST:ja tulee niitäkin vielä lisää jossain vaiheessa.

Olen harkinnut hankkivani seuraavaksi sellaisia neulekirjoja, joissa olisi ei niinkään yksittäisen mallin ohjetta, kuin ennemminkin erilaisia pinta- ja kuvioneuleita tms. tai jotain tekniikkavinkkiä yms. Näitähän on monenlaisia, mikä tarkoittaa tietysti valinnanvaikeutta. Siksipä kyselenkin jonkinmoiseksi osviitaksi teiltä lukijoilta teidän omia henkilökohtaisia kirjasuosikkejanne. Mikä kirja? Miksi juuri se?

Two more Shetland Triangles leaped out of my hands, but the thing is, I simply love the pattern and knitting these shawls is the most relaxing thing in the world.

Puputusta - Bunny things

Viime aikoina olen taas ostellut lankoja. Niistä on jo jotain aloitettu ja useampi juttu on suunnitteluvaiheessa, mutta lisää näistä myöhemmin. Ensin pikku katsaus siihen, mitä sitä on viime aikoina tultukaan tehtyä.

Pidän kovasti apupupu-ideasta (kiitos pyöröneulontaohjeesta kuuluu Nice Factorin Marsulle), mutta en taida olla oikein pupuneuloja, sillä olen saanut niitä valmiiksi vain kolme ja niistäkin vain kaksi on matkannut SPR:lle, josta päässevät uuteen kotiin. Kolmannen tein veljentytölle, joka sellaisen halusi nähtyään alla olevan pupun.

Tässä vielä yhteispotretti maailmalle lähteneistä pupuista.





















Tämä pupu taas meni veljentytölle.

Olen täti, joka ei osaa sanoa ei millekään veljentytön pyynnölle, kunhan se vain liittyy kutomiseen. Tein nimittäin samaan syssyyn tytölle myös ponchon, sillä hän näki tämän serkulleen kutomani ponchon ja innoistui ja omi heti poncholangaksi lahjaksi saamani vihreän langan, johon sitten haettiin täydennystä (yhteensä tällaiseen ala-asteelaisen kokoon meni 5 kerää lähes täydelleen), että sitä riittäisi ponchoksi asti. Tämä on samaa yksinkertaista mallia, jossa kaksi suorakeidetta ommellaan vinottain yhteen. Lankana on Novitan Samos, joka on samettinen lanka ja nopea kutoa (muistaakseni vitosen puikolla), tosin jos joutuu purkamaan, kierre meinaa helposti hävitä langasta.

Huivihulluus jatkuu. Alla pingotuksessa Sisusta tehty Shetland Triangle (taas!) tytölle, joka kysyi minulta edellistä huivia kutoessani, että tuleeko se hänelle. No, se meni lahjaksi, mutta tokihan tytöllekin piti huivi saada. Kudoin 3,5 puikolla ja lopputulos on hieman (melkoisen pientä) mallia pienempi ja mielestäni sopiva reilu 3-vuotiaalle. Väri seuraa myös ikäkautta.

Tähän menin sitten pitkän harkinnan jälkeen mukaan. Muutamat valmiit lapaset ovat jo löytäneet uusille omistajilleen (uskomatonta ripeyttä!) ja kuten vähän pelkäsinkin, rimakauhu iski, mutta ehkä se vielä tästä. Parini Sinikan toiveet kuultuani mielessä alkoi nopeasti kehkeytyä suunnitelma, sain langat ostettua ja kutominen on aloitettu, mutta viime viikon kiireistä johtuen en vielä ole saanut valmista. Mutta kuten sanottu, ehkä tämä vielä tästä. Omat lapaseni tulen muuten saamaan Hannalta. Jännää!


Lately, I've been buying a lot of yarn, but more of that later. I finished some bunnies for charity and one for my niece who also ordered a poncho that I knitted as a dutiful and loving aunt. My daughter wanted her own Shetland Triangle and I obliged her in her favourite pink. After a lengthy deliberation I decided to join a Finnish mitten swap and after seeing the few (already!) finished mittens I feel like the standard is set high, which worries me a bit, but I hope things get sorted out.

Tympii edelleen

Oikeastaan koko tämän vuoden blogin pitäminen on ajoittain tympinyt tosi kovasti. Olen yrittänyt pitää blogia omaan tapaani, päivittää kun ehdin tai on jotain sanottavaa, mutta syystä tai toisesta koen paineita siitä, että koko ajan pitäisi olla aina vain enemmän ja hienompaa, mikään ei tunne olevan tarpeeksi ja toisaalta tuntuu olevan aivan sama, mitä bloggailen vai bloggailenko ollenkaan, vastaanotto on aivan sama.

Luulen, että päivitystauko on paikallaan. Ehkä osallistun valokuvatorstaihin, en vielä tiedä, mutta pidän tauon käsityöaiheista. Olen varmaan maailman hitain kutoja, sillä en saa valmista siihen tahtiin kuin monet muut ja haluan nauttia kutomisesta omaan tahtiini, elämäni muiden asioiden lomassa, ilman että blogin pitäminen aiheuttaa paineita ylittää itsensä.

Riippumatta siitä, kiinnostaako ketään, kaadan nyt vielä kerran syliinne valmiiden ja keskeneräisten kavalkadin.



















Tässä nämä TV-sukat vielä kerran (huomaa omaperäinen kuvausasento).

Täällä on yhä vain niin pirullisen kylmä, että oli pakko ruveta vielä tekemään ranteenlämmittimiä. Maailman yksinkertaisin 1o, 1n (yht. 40 s) edestakaisin, toisessa reunassa jonkinlainen muunnos feather&fanista (tiedän, on muitakin mallineuleita, mutta tämä on niin helppo ja sievä). Lankana Schachenmayr Nomotta Extra Merino, joka on ihanan pehmeää ja sopivasti paksun ja ohuen langan väliltä, mutta oudon löysäkierteistä. Puikot 3,5; lankaa ei kulunut juuri nimeksikään.

Yksinkertaiset (2o, 2n) pikkusäärystimet tiedossa ihanan värisestä Sisusta kaksinkertaisena nelosen puikolla, juuri siksi kun on niin hiton kylmää.

Shetland Triangle nr. 2 aluillaan Lanettista (puikko nr.4). Tämä tulee tädilleni 90-vuotislahjaksi. Toivon, että hän pitää ajatuksesta, sillä hän on ollut ikänsä intohimoinen käsityöihminen ja hänen luonaan olen saanut mm. kutoa kangaspuilla. Tiedossa on myös vielä pari muuta ST:a, yksi 30-vuotislahjaksi, saaja päättää värin ja materiaalin, toinen itselle. Noiden säärystimien langan väri on juuri se, mitä toivoisin huivin väriksi, mutta Sisu sekoitelankana arveluttaa. Miksi Lanettin värikartan pitää olla niin pastellinen?

Virkkailin näitä koemielessä verkkohuivia koristellessani, ehkä saavat käyttätarkoituksen vielä joskus.















Ikuisuusprojekti, pusero itselle. Lankana musta Lanett, nelosen puikot, helmassa feather&fan-reunusta aloitettu.















Tämän jatko on siirretty syksylle, tulossa tytölle huovutettu ja vuoritettu takki, helmiäisnapein, ehkä vähän tähän tapaan:

































Näistä saattaa joskus tulla vielä jotain, koneella.

Minulla on langat myös tytön vaaleanpunaiseen puseroon/tunikaan (syksyllä sitten), omaan puuvillaiseen liiviin sekä joukko sukkalankoja (ainakin tummansinistä, tumman violettia, petroolin väristä ja tummanruskeaa Sisua) toivottavasti ihaniin sukkiin. Ohjeita näille syksyprojekteille ajattelin etsiä parista sukkakirjasta, jotka tilasin Amozonilta ja jotka toivon mukaan pullahtavat pian luokseni.

Juuri nyt minulla ei ole muuta sanottavaa, tai sanotaan nyt vielä vähän:

Loppukevennys

Kolmevuotias haluaa laittaa jalkaansa liiat pienet, mutta todella nätit juhlakengät. Huomautan, että niillä kävely tulee sattumaan (muistuttaa lähinnä kiinalaista prinsessaa), hän on jo saanut rakkoja. "Mutta kun se sopivat niin hyvin sukkahousuihini", kuuluu vastaus. Mitäpä siihen voi ihminen vastata, muuta kuin antaa tytön laittaa halajamansa kengät.

Hyvää kesää kaikille, toivottavasti lämpö vielä löytää meidät!