"Satama on ihastuttava tyyssija elämän taisteluihin uupuneelle hengelle. Taivaan avaruus, liikkuvien pilvien rakennelmat, meren vaihtuvat väriasteikot, merkkivalojen tuike ovat ihmeen sopiva kuvastin, joka virkistää silmiä väsyttämättä niitä koskaan. Linjakkaat, takilaltaan monimutkaiset alukset, joita mainingit viihdyttävästi keinuttavat, ovat omiaan pitämään mielessä yllä rytmin ja kauneuden tajua. Ja se, jolla ei enää ole uteliaisuutta eikä kunnianhimoa, hän voi huvitella salaperäisellä ja ylimyksellisellä tavalla: tarkkailla näkötornissa maaten tai aallonmurtajaan nojaten, kuinka liikkuvat ne, jotka lähtevät ja palaavat: ne, joilla on vielä voimaa tahtomiseen ja halua matkustaa tai rikastua."
(Charles Baudelaire: Pariisin ikävä 1869, suom. Väinö Kirstinä ja Eila Kostamo, Karisto 2000)
Satama voi olla niin monta asiaa: kotisatama, päätesatama, leposatama...
Talvella satamaa voi äkkiä kaivata kovasti, kun joutuu ajamaan keskellä lumipyryä, kaukana kotoa. Näkyvyys nolla, vauhti korkeintaan 40 km tunnissa, ulkona pyryttää, on kylmä. Mikä huojennus onkaan lopulta saapua hotelliin, turvaisaan satamaan lumimyrskyn keskellä... Ja auton perä näyttää tältä...
Talvella satamaa voi äkkiä kaivata kovasti, kun joutuu ajamaan keskellä lumipyryä, kaukana kotoa. Näkyvyys nolla, vauhti korkeintaan 40 km tunnissa, ulkona pyryttää, on kylmä. Mikä huojennus onkaan lopulta saapua hotelliin, turvaisaan satamaan lumimyrskyn keskellä... Ja auton perä näyttää tältä...
4 comments:
Yes, tuttu tunne tuo jälkimmäinen, tosin en saavu hotelliin vaan määränpäähän muuhun.
Aika täydeltä näyttää lastiruuma.
Kaunis satamakuva, tuota olisi katsonut mielellään isompanakin.
Hei Lankakomero, huomasin itsekin, että kuva tuli jostain syystä tosi pienenä, nyt se on korjattu. Kiva, että pidit kuvasta.
Helanes, matka oli pitkä ja polveileva...
Johanna, muukin määränpää olisi hyvin käynyt, mutta pelkkä hotelli siinä tilanteessa oli enemmän kuin tyydyttävä.
Post a Comment