Minulla ei tänä aamuna herätessäni ollut mitään aikomusta perustaa neuleblogia, mutta niin vain reilut neljä tuntia myöhemmin istun tässä ja näpyttelen jo päivän toista postausta. Vuoden taustalta seuraaminen aiheuttaa näköjään patoutumia.
Me, me me eli millainen olen kutojana? Ennen blogeihin tutustumistani en ajatellut, että kutominen on minulle erityinen harrastus. Se oli vain yksi juttu, jonka perusteet osasin ja jota on tullut harjoitettua vaihtelevalla menestyksellä vuosien saatossa.
Koulussa aloitin kai väsäämällä ne pakolliset lapaset (punaoranssit ja ihan ok, tosin huomasin heti ettei minusta kai koskaan tulisi huippua kun luokkatoveri oli osannut soveltaa perusohjetta 2 oikein, 2 nurin tyyliin 1 oikein, 1 nurin ja se näytti niiin hienolta). Myöhemmin tein vielä ala-asteella sukat ja pipon (kelmeän ruskeat, takuulla akryylilankaa).
Yläasteella tein kai parit lapaset, yhdet koulussa (valkoinen ohut lanka jossa pikkuinen ripaus punaista hyvin yksinkertaisena kuviona ja norkko suussa) ja toiset kotona (siniharmaat ja olisiko ollut käsin kirjottu joku simppeli kuvio kämmenselkään).
Yläaste- ja lukioikäisenä projektit olivat yleensä yhteisprojekteja äidin kanssa, villapuseroja minulle ja veljelleni (mieleen tulee ainakin vihreä v-aukkoinen pörröneule, beigelila pörröliivi, pari paksua neuletta, joissa samaa lankaa mutta eri väriä, hihat, vartalo-osa ja kaulus, tummansininen ohut peruspusero jonka pinnassa kuviota helmineuleena, puuvillainen keltainen pitkähihainen pusero sekä samaa lankaa hihaton poolo). Säärystimetkin (tummansiniset) tuli väsättyä ja niissä tiivistyykin kutojaluonteeni kärsimätön puoli eli en jaksanut tehdä niistä kovin pitkiä.
Koulun jälkeen olen kutonut vaihtelevasti. Usein talvella iskee sisäinen tarve kutoa. Kerran opiskeluaikana aloin epätoivoissani kutoa langanjämistä sukkaa vaikka en muistanut kantapään tekoa. Kokeilin ja purin mutta ei siitä mitään tullut. Sukka ei koskaan valmistunut.
Blogeista olen oppinut, että olen kai sitten lankasnobi. Minulle kelpaavat vain luonnonkuidut. Kunhan saan esiteltyä tuotoksiani, huomaatte, että 7-veljestä on ollut paljon käytetty. Uusi yritys: minulle kelpaavat vain luonnonkuidut ja luonnonkuiduksi lasken myös langat joissa on vähäinen määrä polyamidia, sillä se on tekokuiduista siedettävin. Akryyliä en osta enkä käytä missään muodossa, oli lanka muuten kuinka ihanaa tahansa. En muutenkaan tykkää hirveästi kaikein maailman efektilangoista vaikka nuorena niitäkin tuli kokeiltua.
Itse asiassa olen tullut tietoiseksi tuosta kuituasiasta vasta viime aikoina. Olen kyllä jo alunperin melko neuroottinen ja hypokondrinen ihminen, mutta tyttäreni odotusaikana jo aiemmin hyvä hajuaistini muuttui mahdottoman tarkaksi ja inhoni tiettyihin ruokiin sai minut lukemaan tarkasti mitä mikin sisältää ja tämä levisi ruuasta myös kosmetiikkaan. Huomasin, kuinka paljon tarpeetonta ruuassa on (sokeria leivässä, aspartaamia siellä ja täällä) ja kuinka tavallisessa kosmetiikassa käytetään haitalliseksi tunnettuja aineita (triklosan hammastahnassa, parabeenejä melkein kaikissa rasvoissa) ja minua alkoivat inhottaa parfyymilisät kosmetiikassa. Rupesin myös kiinnittämään huomiota vaatteisiin ja jätin pois akryylin josta en pitänyt alunperinkään.
Tykkään soveltaa juttuja omasta päästä. Imen mielelläni itseeni vaikutteita ja haen tukea ohjeista, mutta harvemmin teen mitään suoraan ohjeen perusteella. Jo ne ensimmäiset villapuserot ja lapaset olivat itse kehiteltyjä (isommat projektit äidin avustuksella). Kaipa siis toteutan luovuuttani kutomalla.
And the same in English, more or less
When I woke this morning I had no intention of starting a knitting blog. However, some four hours later I sit and write my second post of the day. One year of just reading seemingly makes one to bottle up things.
Me, me and me, or how am I as a knitter? Before blogs I did not consider knitting as a special hobby. It was simply a skill that I employed in varying degree over the years.
I started my career in school by knitting the obligatory mittens that turned out ok, although I discovered from a class-mate's lovely mittens that I was never likely to be a brilliant knitter. Later on I knitted a cap and socks in light brown (probably acrylic) yarn as well as some mittens (one with simple pattern). In my teen years my projects were often shared with my mother and resulted in pullovers for me and my brother (e.g. green, furry one, some multicoloured ones and some yellow ones in cotton). The leggings that I made revealed my impatient character since they remained quite short.
After school my knitting has been sporadic. Especially in the winter I am attacked by the urge to knit and one time I just started to make socks, although I had forgotten how to make the heel. I tried and failed and the poor sock was never finished.
The blogs have taught me that I am a snob regarding yarn since I prefer natural fibres. As you will see, I have used a lot the 7-veljestä yarn that contains an amount of artificial fibres, so I guess I have to redefine this preference to include yarns with a little addition of artificial fibres that I can accept. I hate acrylics and prefer not to use it at all, no matter how enticing the yarn might be otherwise.
This thing with natural fibres started with my pregnancy that enhanced my sense of smell and I started to hate overly perfumed things, additives in food and artificial fibres. Very fitting to my already neurotic character.
I like to make up things on my own. I love to get ideas and inspiration from others but I rarely have the patience to follow instructions, although they can be very helpful. I'm afraid this shows in the finished products that are not too fancy, but I guess knitting is one good way to express my more creative side and I enjoy designing my own things.
