Sukan anatomiaa - Sock's anatomy

Näin Halloweenin (vai pitäisikö sanoa haamuaaton, kuten jossain olen nähnyt) kunniaksi sumuisa kuva viime viikolta.

A little bit Halloween mood.

Nämä sukat kudoin taannoin Lämmitä pikkuvarpaat -keräykseen, jonka alunperin bongasin Tiinan neuleblogista. Huomasin kauhukseni Kaisan blogista, että tämä keräys oli päättymässä juuri, kun olin postittamassa sukkia. Nyt jäi pieni epäilys siitä, ehtivätkö sukkani ollenkaan pikkuvarpaita lämmittämään. Olisi ehkä voinut tietottaa tuosta deadlinesta hieman näkyvämmin. Minunkin sukkani olivat valmiit, en vain heti saanut niitä postiin, kun en osannut arvata kiirettä. Samoin siitä olisi voinut paremmin tiedottaa, minkä kokoisia sukkia kaivataan lisää, sillä näistä taisi tulla turhankin isot (koko 27), kun luulin, että väki yleisesti tekesi pieniä, mutta olin sitten väärässä.

Minulla on taas pää täynnä ideoita ja vähän aikaa niitä toteuttaa, mutta siitä huolimatta tungin nämä sukat muiden projektien väliin ja olen siitä iloinen muutenkin kuin sen takia, että pienellä vaivannäöllä saatoin (toivottavasti!) auttaa jotain pientä ihmistä, jolle on tässä maailmassa lähtökohtaisesti annettu todella vähän eväitä. Nautin nimittäin suunnattomasti aivan yksinkertaisten sukkien tekemisestä.

Muistui taas konkreettisesti mieleen, mikä minua neulomisessa viehättääkään. Parhaimmillaan neulominen on rentouttavaa puuhaa, josta saa vaivan palkaksi myös jotain hyödyllistä, ja jos oikein hyvin käy, myös jotain kaunista. Olen varmaan aika vanhanaikainen ja tylsä neuloja, joka tekee mielellään itse vaatteita ja asusteita, koska niille on tarvetta. Ehkä se on geeneissä: toisella isoäidilläni oli suuri perhe, eikä villasukkia tai muita villavaatteita ollut koskaan tarpeeksi, ja mummoni on kuuluisa siitä, että kutoi sukkaa kävellessäänkin.

Ehkä en sovi bloggaamaan, kun olen lähtökohtaisesti tällainen hyvin yksinkertaisesta viehättyvä tarpeeseen kutoja. Kyllä minäkin ihailen joka toisessa blogissa näkyviä toinen toistaan ihanampia sukkia, jotka eroavat itseraidoittuvasta seiskaveikasta kudotusta perussukasta kuin maa kuusta. Olen hankkinut sukkakirjojakin ja haaveilen pitsisukista, mutta jotenkin pohjimmiltaan ihan perussukka, jota kutoessa ei tarvitse ajatella sen kummemmin, sen kuin vain kutoo menemään, on jotenkin erityisellä tavalla tyydyttävä.

I made a pair of simple children's socks for a campaign and making them reminded me how much I enjoy simple knitting. Actually, for me knitting basically represents a way of relaxing that also produces something useful and if one is lucky, also something beautiful. I do enjoy beautiful and skillful things that you see in so many blogs, but ultimately I think I am a simple soul who gets a great satisfaction out of knitting something very simple and useful. Maybe it is in my genes. My grandmother had a large family and out of necessity she was constantly producing woolen things to clothe her family and she even knitted while walking.

Glitter

Viime aikoina elämä on haitannut harrastuksia. Iltaisin on niin naatti, että tuskin jaksaa kutimeen tarttua ja aivoton surffailu tuntuu olevan sopivaa aivojen nollaamista. Ei puhettakaan, että jaksaisi vaikka kirjoittaa sähköpostia. Ehkä väitöskirjan viimeistely tosiaan vie mehut, vaikka tykkäisikin työstään ja vaikka oikeasti ei enää olisi pakko tehdä mitään, mutta kun itse haluaa vielä, vähän.

Sain myös lapasvaihdon lapaset tehtyä ja lähetettyä parilleni Sinikalle, joka toivoi lämpimiä, konepestäviä kirjo- tai palmikkolapasia. Tein lapaset Smartista ja sovelsin perinteistä gotlantilaista "mansikankukka"-kuviota, jonka malli löytyi Vibeke Lindin kirjasta Strik med nordisk tradition. Jäi karmea harmitus päälle, kun illalla väsyneenä kutoessani onnistuin möhlimään toisen lapasen peukalokiilan. Huomasin sen tietysti vasta kun koko lapanen oli peukaloa vaille valmis eikä minulla ollut mehuja purkaa. Ei sitä onneksi paljon huomaa, kun yritin virhettä paikkailla, mutta harmittaa, kun tietää se olevan siellä ja vielä toiselle tehdyssä työssä. Aivan kuin en muka lapasta osaisi tehdä. Näköjään sitten en :(

Syksy on tullut ja talvi on edessä ja tyttö on kasvanut niin vinhasti, että tarvitsee uusia villavaatteita.

Ensihätään tein pienen boleron viime vuoden puolukkaboleron malliin. Lankana Sisu ja Sisu Glitter, puikko 3,5. Tätä voisi sitten kai kutsua lappapuuroboleroksi.

Tyttö tarvitsee myös akuutisti uuden lämpimän villapuseron ulkoiluvaatteiden alle ja se on kovaa kyytiä muotoutumassa, aika aivotonta puuhaa kun on.

Tässä vielä lopuksi vähän syksyn tunnelmia ja ennen kaikkea värejä. Kerrankin oli hyvä ottaa kuvia, kun oli kuulas, aurinkoinen päivä. Pitäisi ehtiä ulos nauttimaan valosta ja väreistä niin kauan kuin niitä vielä riittää.

Ai niin, seuraavaksi aion VIHDOIN tehdä jotain itselleni. Tässä olisi kasa lankoja, joista voisi muovata liivin Bella Blousen ohjetta soveltaen.

My daughter acutely needs new clothes and I started by making a glittering little bolero, modeled after the one I made last fall. A sweater is also on the way. After that's finished it's time to make something for myself, a vest I think, based on Bella Blouse pattern. I also finished the mitten exchange mittens. Otherwise life disturbs hobbies and I guess finishing one's Ph.D. thesis takes its toll, after all.