Vuoden viimeinen - The last of the year

Voin melkoisella varmuudella luvata, että tämä on tämän vuoden viimeinen postaus (vaikka useimmat lukenevat tämän ensi vuonna). Lapsena oli muuten äärimmäisen kutkuttavaa miettiä vuoden viimeisenä päivänä kaikesta mahdollisesta tyyliin "tänä vuonna en enää käy vessassa/saunassa, en enää syö, juo, vaihda vaatteita.

En koe olleeni mitenkään kovin tuottelias kutoja vuoden aikana, joten en viitsi edes itse kurkkia menneen vuoden saldoon. Jotenkin koko kutomistouhu on muutenkin aika alamaissa. Tuntuu ettei mikään valmistu ja sekin mikä valmistuu, on puolivillaista (hahah, pun intended). Tuntuu, että aiemmin sain valmiiksi sellaistakin, josta itsekin tykkäsin kovasti, nyt kaikki tuntuu olevan vähän sinnepäin. En tiedä, olenko vain jotenkin sattunut epäonnistumaan viime aikoina vai ovatko odotukset liian korkealla sen takia, että on nähnyt niin paljon kaikkea ihanaa neuleblogeissa.

Keskeneräisiä on mm. kolme pitsihuivia, lapaset ja yhtä sun toista muuta ja puikoille olisi hyppäämässä muutamia pitempään suunniteltuja juttuja, mutta en oikein tiedä, uskallanko edes aloittaa mitään muuta, ennen kuin olen saanut valmistumaan jotain todella onnistunutta, joka toivottavasti nostaa uskoa omiin kykyihin.

Jo aikaa sitten (muistaakseni lokakuussa) valmistui kaksi kokeellista paria tossuja tytölle tarhakäyttöön. Molemmissa on nahkapohja, tosin vaaleanpunaisissa (lankana Sisu ja Sisu glitter) on nahkaa vain kantapäissä ja varpaissa, sillä tossun on tarkoitus venyä jalkaan sopivaksi. Lopputulos on jalassa ihan nätti, ilman jalkaa minulle tulee tossuista mieleen karjalanpiirakka, sellainen pieni ja söpö, vai sulhaspiirakoiksiko niitä kutsutaan. Huovutetut ovat oikeastaan ihan kivat, vaikka koosta tuli melkoisen nafti, mutta jostain syystä Tove nyppääntyy käytössä aivan järkyttävästi. Molemmat tossut on muuten aloitettu kärjestä, jos nyt jotakuta sattuisi kiinnostamaan (apua asiaan löytyy ainakin Ullasta).

Nyppääntyvät Tove-tossut.















Pohjassa oli siis nahkaa.

Karjalanpiirakat rivissä...

...ja jalassa.

Sain myös valmiiksi lapaset tytölle raitalangan tähteistä. Tein vähän erilaisen ranteen, joustimen sijasta 1o, 2n joka toinen kierros, ja kämmenselässä sama jatkuu parissa raidassa. Keskellä on eräänlaisen palmikontapainen polveileva köynnös.

Päivän valokuvahaaste: ota kuva joulukuun lopun lähestulkoon arktisessa pimeydessä kolmivuotiaan kädestä hetkellä, jolloin kys.henk. on päättänyt, että hänen uuteen lapaseen verhottu kätensä tanssii. Ou jee.

Käytin lapasiin 2,5 bambuja ja suhtautumiseni puikkoihin on kaksijakoista. Puikot ovat kevyet, mikä on hyvä jos pitää näpertää silmukoiden kanssa jotain vaikeaa. Silmukat eivät myöskään luista pois puikoilta, mitä arvostan, mutta sitten se kuuluisa mutta. Ainakin minun teräskouriini tuommoiset kakspuoloset ovat ihan liian hentoiset. Tuntuu, että jos pitää vähänkään vääntää vaikkapa kavennuksissa, puikot napsahtavat väkisinkin poikki. Mistä johtuen minuun iskee neuroottinen halu näpsäyttää ne uhasta poikki. Ja jäljestä tulee löysää ja epätasaista kun pitää niiiin varoa.

Ompelin tuossa joulun alla myös jotain pientä ja neulahuovutustakin tuli kokeiltua, mutta niitä en nyt jaksa tähän laittaa.

Loppuun vielä kysymys ja avunpyyntö niille valppaille lukijoilleni, jotka ovat tänne asti jaksaneet selata. Oletko käynyt Lontoossa tai tiedätkö muuten vain paikallisista lanka-apajista? Ottaisin erittäin mielelläni ja kiitollisena kaikenlaista vinkkiä vastaan. Edellinen Lontoon vierailu oli niin pikainen, että ei siinä mitään käsityötarvikkeita ehtinyt etsimään, joten olen ihan pihalla aiheen suhteen eikä apua löydy ainakaan tavallisista opaskirjoista. Googlettaahan voi tietysti, mutta arvostaisin ihan kunkin omia kokemuksia.

Haluan toivottaa jokaiselle lukijalleni hyvää uutta vuotta. Tapahtukoon teille kaikenlaista kivaa ja positiivista ja ennen kaikkea, innoittukaa ja onnistukaa neuleiden suhteen!

The last post of the year, I presume. It was a way back in October, I think, that I made two pairs of somewhat experimental kindergarten slippers with leather sole for my daughter. She got a pair of pink mittens, too. I was also sewing a few things before Christmas and experimented with needle felting, but more of those later.

Then a request of help to my readers. Do you know anything about yarn shops in London? If you do, please, could you give me some tips, I would be most grateful.

I wish all my readers a very happy new year. May nice and positive things come on your way and most of all, let you be an inspired and successful knitter.

Monenlaista tynkää - Hardly finished

Laitanpa ensin nämä pikkuiset "lapasentyngät", jotka vapautuivat esiteltäväksi, kun saajan synttärit on vietetty.

Edestä, takaa, istuu, makaa...

Lanka Dalegarnin Falk 100% pesunkestävää villaa, puikko taisi olla 3, pitsineule adoptoitu Kuuran kosketus -sukista. Muutama raita ja pikkuisen virkkausta lisänä muutoin aika perusjutussa. Tykkäisin itsekin, hmmm.

Olen jo pitkään mainostanut aikovani liiviä ja tässä todiste siitä, että aloitettu on. Kuvassa helmapitsin alku. Ei vain ole aikaa oikein edetä, mutta ihan kivan näköistä, tosin sen verran monimutkaista, että ihan heti ei opi mallikertaa ulkoa, joten voipi mennä aikaa, että kunnolla edetään.

En viime aikoina ole paljon kortteja esitellyt, sillä olen kortteineni kuin eri planeetalta muihin korttiharrastajiin verrattuna, mutta tässä vaihteeksi yksinkertainen, mutta mielestäni ihan söpö onnittelukortti.

Loppuun vielä vähän erilainen juttu. Nimittäin Kasilin blogista löytyi kiva ja erilainen haaste. Tässä minun harakanvarpaitani. Ilman sensurointia... lukuyritykset omalla vastuulla.

Finally I can publish these fingerless mittens, since the birthday of their new owner has been celebrated. I have started a lace band for a vest that I have intended to do since the summer. Looks nice, but is rather complicated, so it will be difficult to remember the pattern. I haven't been showing many cards lately, but I thought this was fairly cute, so here you are. The last picture shows some uncensored scribbling, published here as part of a challenge by Kasil.